Mielenkiintoinen opiskelupäivä

Tämän viikon tiistaina (11.2.) minulla oli erityisen mielenkiintoinen opiskelupäivä, joten nyt kerron mitä se piti sisällään.

7.30 Herätys. Herään yleensä tuntia ennen kuin minun on oltava yliopistolla. Minulla on yliopistolle noin 1km matka, mutta onneksi se taittuu näppärästi 10 minuutissa pyörällä. Tänä vuonna Turussa on ollut lähes lumeton talvi, mikä on ollut pyöräilyn kannalta ihan loistojuttu!

8.30 – 11.45 Erityispedagogiikan seminaari. Meillä seminaari tarkoittaa ”oppituntia”, jossa työskentelymuotona ovat yleensä ryhmätyöt. Seminaari eroaa luennosta siten, että siellä ei vain istuta kuuntelemassa, vaan konkreettisesti itse työstetään jotakin opeteltavaa asiaa. Lisäksi seminaarit pidetään yleensä pienissä luokkahuoneissa, joten niissä ei ole kuin maksimissaan 20 henkilöä. Tämä seminaari oli pakollinen kaikille erityispedagogiikan pääaineopiskelijoille, ja kuului ”Poikkeavuus kulttuurisena ilmiönä” -kurssiin (kurssi kuuluu erityispedagogiikan perusopintoihin).

Tässä seminaarissa jakaannuimme aluksi pienryhmiin, ja tehtävänä oli esitellä muille pienryhmäläisille ennakkoon tehty artikkelitehtävä sekä yhdessä analysoida lukemiamme artikkeleita (liittyivät kurssin ”poikkeavuus” -teemaan, esimerkiksi itselläni oli tutkimusartikkeli, joka kertoi nuorisorikollisuudesta ja -jengeistä). Meidän piti myös ryhmän kanssa kirjoittaa yhteiset muistiinpanot, jossa pohdimme artikkeleitamme eri poikkeavuusteorioiden näkökulmista. Pienryhmien ei tarvinnut jäädä työskentelemään luokkahuoneeseen, joten menimme ryhmäni kanssa rauhallisempaan paikkaan työskentelemään sekä keitimme myös kahvit ainejärjestömme hengailutilan kahvinkeittimellä. Seminaarin lopussa palasimme luokkaan, jossa teimme kaikkien pienryhmien kesken ”yhteenvetoa” käsitellyistä asioista, keskustelimme tekemistämme havainnoista sekä katsoimme aiheeseen liittyvän videon.

11.50-12.30 Lounas yliopiston opiskelijaravintolassa. Suuntasimme suoraan seminaarista mahat kurnien Educariumin alakertaan, opiskelijaravintola Macciavelliin. Syön siellä lounaan lähes päivittäin, ja en voi muuta kuin suositella: 2,60€ opiskelijakortilla. Rakastan etenkin salattibuffetista itse koottavia salaatteja, johon kuuluu joka päivä eri proteiinin lähde (Esim. kana, mozzarella, falafeli).

12.35-13.45 Itsenäistä opiskelua kirjastossa. Opiskelin edelleen saman ”Poikkeavuus kulttuurisena ilmiönä” -kurssin asioita, sillä meillä oli tentti tulossa kolmen päivän päässä. Meillä oli tenttiin luettavana yksi kirja (”Deviance and medicalization. From badness to sickness”), jonka lukeminen oli ainakin itselleni melko työlästä, sillä kirja oli englanniksi ja sanasto ei todellakaan ollut helpoimmasta päästä (kirja kertoi medikalisaatiosta). Parhaaksi lukemistavaksi itselleni osoittautui kirjan luvuista tehtyjen tiivistelmien läpikäyminen sekä niistä kattavien muistiinpanojen tekeminen.

14-15 Liikuntavuoro. Ainejärjestölläni Katko ry:llä sekä psykologian opiskelijoiden Fobia ry:llä on joka tiistai yhteinen liikuntavuoro kampuksella sijaitsevassa liikuntahallissa. Saamme aina itse äänestää lajia, jota tulevassa liikkavuorossa pelataan. Tällä kertaa vuorossa oli sulkapallo. Pidän liikkavuoroista, sillä tunnelma on rento mutta silti hikoilu on taattua!

15.05 Pyöräily kotiin. Sulkkispelien jälkeen ”koulupäiväni” oli pulkassa ja suuntasin kohti kotia. Tosin jatkoin tenttiin lukua vielä illalla kotona, ja tämän postauksen kansikuva onkin otettu iltapalahetkestäni muistiinpanojen kera.

Toivottavasti tämä postaus auttoi hahmottamaan millaisia opiskelupäiväni saattavat olla. Yleensä opiskelupäiväni sisältävät paljon enemmän itsenäistä opiskelua, mutta tällä kertaa se koostui suurimmaksi osaksi ohjatusta seminaarista. Kasvatustieteiden opiskelussa ei ole paljoakaan läsnäolopakkoa, eli pakollisia luentoja tai seminaareja. Meillä on läsnäolovelvollisuus yleensä vain kieli- ja viestintäopin kursseilla (tämä eroaakin suuresti esimerkiksi OKL:ästä, jossa läsnäolopakko on melkein joka kurssilla ja päivät noudattavat tiettyjä lukujärjestyksiä). Sivuaineessani psykologiassa opiskelu on myös kokonaan itsenäistä (luennot ovat katsottavissa etänä netistä, luentosaleihinkin ne heijastetaan yleensä etäyhteyden kautta).

Syksyllä minulla oli hankaluuksia käsittää, kuinka paljon aikaa on viikottain varattava itsenäiseen opiskelemiseen. Nykyään nautin siitä, että saan itse aikatauluttaa omat opiskeluni. Parasta on se, että yksikään päivä ei ole samanlainen!

Mukavaa kevään odotusta kaikille ja tsemppiä mahdolliseen pääsykoekevääseen!

-Katri