Millaista on kampuselämä Taiwanissa?

Kiinan opettajani kysyi minulta viime viikolla, että osaanko syödä syömäpuikoilla. En voinut estää itseäni vastaamasta, että Taiwanissa periaatteessa nääntyisi nälkään, jos osaa syödä vain haarukalla.

Hän silti halusi tietää osaanko vai en.

Siitä on nyt kaksi kuukautta, kun jätin lintukotoni taakse, muutin Taiwanin maankamaralle ja vaihdoin perunan riisiin. Elän yliopiston kampuksella, jossa jaan yhtä huonetta toisen kansainvälisen opiskelijan kanssa. Kommunikointimme tapahtuu pääasiassa simppelin englannin ja kiinan sekoituksella.

Vaihto-yliopistoni kampuksella on monia asuntoloita, itse asun pääasiassa ulkomaalaisille opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa. Kerroksia on kahdeksan ja jaoteltu niin, että alimmat kerrokset ovat miehille ja ylimmät naisille.

Ylimpiin kerroksiin pääsee hissillä vain kulkukortilla. Seiniin on liimattu lappusia kuten, miehet ja naiset eivät saa mennä yhdessä suihkuun ja älä jätä omia tarvikkeitasi yleiseen tilaan, me saamme kyllä selville kenen ne ovat.

Yhdessä kerroksessa asuu noin 16 henkeä. Suihkuja sekä vessoja on molempia neljä (tosin näin eilen, että yhden suihkun pää oli irronnut, joten tämänhetkinen laskelma on kolme suihkua).

Vesihanat leikkivät itsekseen polttaa viilenee -leikkiä, ja yhtenä aamuna koko asuntola oli vesikatkossa. Muurahaiset ovat valloittaneet wc-tilat pysyvästi ja eräänä päivänä käsiä kuivatessa pieni sisilisko putosi avoimelle kämmenelleni.

Totta puhuakseni, mietin välillä kuinka paljon helpompaa olisi ollut lähteä vaihtoon jonnekin Eurooppaan. Viime kesänä ennen lähtöä, meille vaihto-opiskelijoille näytettiin diagrammi, siitä kuinka fiilikset nousevat ja laskevat vaihdon aikana. Tunnen tällä hetkellä diagrammin nuolen osoittavan hieman alamäkeen.

Huomaan täällä myös kaipaavani omaa tilaa. Julkisista kulkuvälineistä kauppoihin ja ravintoloihin, täällä tuntuu aina olevan täyttä. Mutta tiedän kyllä taas palaavani suomalaisiin pakkasaamuihin bussipysäkillä, jossa omaan tilaan mahtuisi viisi muuta. Ja näin diagrammi lähtee taas nousuun.

Kampuksen hyviin puoliin kuuluu tietenkin halpa vuokra, joka kattaa puoleksi vuodeksi sen, millä Helsingissä asuisi kuukauden. Ruokalat ovat lyhyen kävelymatkan päässä, ja valinnanvaraa on hampurilaisista curryyn ja nuudeleista vohveliin.

Koko kampus on periaatteessa pieni kylä, josta löytyy kaikki mitä opiskelija tarvitsee selviytymiseen. Kirjaston ja kampaajan lisäksi jopa oma temppeli löytyy, jos on tarvetta käydä rukoilemassa hyvää kouluonnea.

Kampuksella on mihin tahansa kellon aikaan joku liikkeellä. Yliopistolla kukaan ei valita säästä, tai siitä kuinka bussi oli myöhässä, koska bussia ei tarvita ja sää on aina hyvä.

Kävellessäni luennolle kuuntelen Haloo Helsingin vanhaa hittiä Maailman toisella puolen. Sanat iskevät juuri sopivan realistisesti. Ehkä Taiwan ei Suomeen verrattuna ole ihan maailman toisella puolen, mutta miltei 8000 kilometrin etäisyys on jo aika hyvä saavutus.

– Hilla