• Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Syyskuun ensimmäisenä päivänä pakkasin passini sekä hammasharjani, ja lähdin Helsinki-Vantaalta kohti uutta ja tuntematonta. Tässä tapauksessa tuntematon tarkoittaa vaihtovuottani Taiwanissa.

Pääkaupunki Taipein sijaan vaihtoyliopistoni sijaitsee Pohjois-Taiwanin pienellä paikkakunnalla nimeltä Hsinchu. Taiwanissa Hsinchu tunnetaan tuulten kaupunkina. Itse en mennyt vannomaan, sillä saavuttuani 16 tunnin matkanteon jälkeen, sää oli yli 30 astetta kuuma, kostea, eikä tuulesta ollut tietoakaan.

Ensivaikutelmani oli jet-lagilla valeltu hämmennys, miksi yliopiston asuntolan vuokran maksaminen hoidetaan keräämällä leimoja eri toimistoista, ja sitten palataan ensimmäiseen toimistoon tarkistuttamaan leimat. (Olen myöhemmin huomannut, että Taiwan usein suosii vanhoja käytänteitä, kuten leimojen ja nimikirjoitusten hakemista, vaikka käytössä olisi kuinka edistyksellistä teknologiaa.)

Minut ohjeistettiin myös ostamaan huoneeseeni internet, mutta yllättäen paikalliset johdot eivät ole USB-varustettuja. Hämmentävä ensimmäinen päivä vain jatkui, sillä huoneeseen piti erikseen käydä ostamassa patjat sekä peitot. Valmiiksi sisutettu huone tarkoittaa kirjaimellisesti ainoastaan huonekaluja, niiden pölyisessä koreudessaan.

Olen vaihto-opiskelijoista ainoa suomalainen. Olen jo nyt suhteellisen varma, että olen ainoa suomalainen koko kaupungissa. Tämä tarkoittaa outoja katseita, kun puhun suomeksi puhelimeen ja monia keskusteluja suomen säästä, Suomen ”jääkarhuista” ja siitä, syövätkö suomalaiset oikeasti hylkeitä. Olen myös takuuvarma siitä, että lähdettyäni täältä sekä englannin, kiinan, että elekielen taitoni ovat aiempia parempia.

Ruoka täällä on hyvää ja halpaa, kahdella eurolla saa vatsansa enemmän kuin täyteen. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän tekstin Taiwanin ruuista tai siitä, kuinka Taiwan on luvattu bubble tean maa, mutta jätän tämän blogin palasen vielä hautumaan.

Olen lyhyessä ajassa tavannut paljon ihania ihmisiä eri puolilta maailmaa, polttanut suitsukkeita temppelissä, pelästynyt sisiliskoja suihkutiloissa ja istunut keskellä yötä koulun ruokalassa noin sadan muun ihmisen kanssa, sillä sähkökatkos vei kaikki virrat asuntoloista.

Peräti kaksi kertaa olen myös löytänyt itseni kiipeämästä vuorta pitkin kuuman kosteassa ilmastossa, vaikka paikalliset opiskelijat vannoivat kyseessä olevan vain ”pikku kävely” (huom. blogin taustakuva on yhdeltä näistä reissuista). Pähkinänkuoressa arkeni siis koostuu opiskelun ja paikallisen matkustamisen lisäksi lievistä kulttuurishokeista, sekä päivittäisistä lounasvalinnoista riisin tai nuudelin välillä.

Täällä mittari näyttää yhä 27 astetta, mutta ne kuuluisat Hsinchun tuulet ovat viimein saapuneet lievittämään tätä subtrooppista arkea.

Suomeen, sen sijaan, toivotan reipasta lokakuuta – syökää karjalanpiirakoita minunkin puolestani.

- Hilla

Muita blogipostauksia

  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Anni

Ohi on - ajatuksia ensimmäisestä tentistä!

Hei kaikille!  Syyskuun lopussa meillä oli ensimmäinen tentti koskien didaktiikkaa. Didaktiikassa pohditaan sitä, millaista on hyvä opetus. Tentimme kirjan Opettajan didaktiikka...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Anni

Uusia tuulia!

Heippa kaikille! Olen Anni ja aloitan nyt kirjoittamaan blogia opinnoistani kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Opiskelen Helsingin yliopistolla ja pääaineenani on erityispedagogiikka...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Anna

Terveisiä vaihtolukukaudelta!

Noin vuosi sitten päätin hakea vaihto-opiskelemaan. Olen aina ollut kiinnostunut matkustelusta, vieraista kielistä ja erilaisiin ihmisiin tutustumisesta, joten pitempi ajanjakso ulkomailla...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Jännittääkö soveltuvuuskoe?

Minua ainakin jännitti. Harkitsin hetken, että en hakisi koko kasvatusalalle haastattelun takia. Kun mietin asiaa pidemmälle tajusin, että muut ovat täysin samassa veneessä:...

Lue lisää