Terveisiä vaihtolukukaudelta!

Noin vuosi sitten päätin hakea vaihto-opiskelemaan. Olen aina ollut kiinnostunut matkustelusta, vieraista kielistä ja erilaisiin ihmisiin tutustumisesta, joten pitempi ajanjakso ulkomailla houkutteli.

Lisäksi perustelin vaihtoon hakemista kiinnostuksella tutustua jonkin toisen maan kuin Suomen koulujärjestelmään ja opettajankoulutukseen. Vaihtokohteeksi valikoitui Saksa, koska olin opiskellut pitkän saksaa ja halusin pitää kielitaitoa yllä.

Jyväskylän yliopistolla on erityispedagogiikkaa tarjoava yhteistyöyliopisto Erfurtissa, Thüringenin osavaltiossa. Erfurtin yliopisto oli ykkösvaihtoehtoni hakujärjestelmässä ja onnekseni tänne pääsin! Opiskelen täällä siis erityispedagogiikkaa, joka on pääaineeni Jyväskylässä, ja ohella muutamia saksan kielen kursseja.

Nyt vaihtojaksoni lähestyy puolta väliä, koska Saksassa kesälukukausi ajoittuu huhtikuu-heinäkuu välille. Ajankohta oli minulle loistava, koska alkuvuodesta ehdin tehdä harjoittelun kotimaassa.

Myös kaupunki on osoittautunut hyväksi valinnaksi, koska täällä on superkaunis vanha kaupunki, monipuolista tekemistä vapaa-ajalle ja loistavat kulkuyhteydet muualle Saksaan! Myöskään liian isolta tämä 200 000 asukkaan kaupunki ei tunnu Jyväskylään tottuneelle!

Mitä etua on vaihto-opiskelusta?

Jo nyt koen kielitaitoni parantuneen aivan huimasti. Opiskelukieleni on saksa, mutta vapaa-ajalla puhun paljon englantia ystävien seurassa. Kumpikin näistä kielistä tuntuu alun vaikeuksien jälkeen luontevalta puhua ja sanavarastoni on kasvanut.

Äkkiseltään voisi kuvitella, ettei opettajan ammatissa kielitaidolla ole niin väliä. Opettajana kuitenkin ehdottomasti tarvitsee kielitaitoa. Esimerkiksi oppilaiden vanhempien kanssa ei ole aina mahdollista kommunikoida suomeksi, joten englannin osaaminen tulee tarpeeseen.

Lisäksi kasvatustieteellisen tutkimuksen seuraaminen helpottuu huomattavasti, kun ymmärtää vieraita kieliä. Pelkästään suomalaisen tutkimuksen seuraaminen ei riitä monipuoliseen osaamiseen. Olen iloinen, että omissa opinnoissani Jyväskylässä on aina painotettu etsimään tietoa kansainvälisistä vertaisarvioiduista artikkeleista. Nyt vieraskielisen tekstin lukeminen on entistäkin varmempaa, kun kielestä on käyttökokemusta myös kirjallisen tekstin ulkopuolelta.

Kielitaitoa tärkeämmäksi koen kuitenkin sen, miten olen saanut perspektiiviä suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja opettajuuteen. Olen huomannut eroja Saksan ja Suomen järjestelmissä sen perusteella, mitä aiheita kursseilla on käyty läpi ja miten paikalliset opiskelijat täällä suhtautuvat.

Esimerkiksi opetussuunnitelma tuntuu Saksassa olevan velvoittavampi, kun taas Suomessa tunnetaan myös pedagoginen vapaus opetussuunnitelman noudattamisen ohella. Teimme eräällä kurssilla opetuksen suunnittelua koskevan ryhmätyön, jossa pitkälti kopioimme opetussuunnitelman sisältöä.

Suomessakin olen useasti osallistunut tällaisiin ryhmätöihin, mutta silloin työskentely on soveltavampaa, ja opetuksen sisältöjen sekä metodien yhdistely on suunnittelussa vapaampaa. Tämä oli kuitenkin erittäin kiinnostava kokemus, sillä pääsin juttelemaan saksalaisten opettajaksi valmistuvien kanssa siitä, miten he kokevat työnsä suunnittelun ja toteutuksen.

Vierailin täällä myös paikallisessa koulussa, jossa koulupäivän rakenne ja opiskeltavat asiat poikkesivat paljon siitä, mihin Suomessa olen tottunut. Silmiä avaava kokemus monella lailla. Lisäksi käteen jäi kivoja käytännön ideoita (mm. leikkejä/pelejä), joita voin itse opettajana käyttää.

Sisällöllisesti opinnoissa on kuitenkin enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Olen esimerkiksi käynyt läpi lukutaidon kehityksen vaiheita ja tukemista eri vaiheissa, opetuksen eriyttämistä huomoiden oppilaat, joilla on kehitysvamma sekä ammattiryhmien yhteistyötä inklusiivisessa oppimisympäristössä. Mielenkiintoista on ollut esimerkiksi pohtia äidinkielen vaikutusta lukemaan oppimiseen.

Suomenkielisen lapsen lukemaan opettaminen tuntuu paljon mutkattomammalta kuin saksan kielen erikoisuuksien huomiointi.

Inkluusio on puolestaan ollut opinnoissa aihe, joka on herättänyt opiskelukaverit ja opettajat kysymään minulta Suomen järjestelyistä. Minulta on esimerkiksi kysytty suomalaisten opettajien asennoitumisesta inkluusioon ja resursseista. On ollut kiva huomata, että Suomella on maine koulutuksen mallimaana ja että Suomen onnistumiset tunnetaan ulkomailla.

Opiskelun ulkopuolella

Vaihtoon lähtö houkutti tietysti muistakin syistä kuin oppimisen ilosta. Viikonloppuisin olen reissannut kavereiden kanssa muissa Saksan kaupungeissa ja kerran Tsekin puolellakin. Mahtava tilaisuus nauttia Keski-Euroopan maisemista junan tai bussin ikkunoiden läpi ja nähdä kauniita, historiallisia kaupunkeja!

Minulla kävi hyvä tuuri kaverien suhteen. Vaikka kohdeyliopistoni täällä on melko pieni, eikä vaihto-opiskelijoita ole paljoa, hitsauduimme tiiviiksi porukaksi ja meillä on hyvä meininki yhdessä. Luonnollisesti meistä tuli läheinen porukka, koska kaikki olivat lähteneet uuteen paikkaan ilman valmiita kontakteja.

Nyt minulla on ystäviä ympäri maailmaa ja paljon reissuja varattavaksi tulevaisuuteen! Osa vaihtareista opiskelee myös opettajiksi, ja on ollut kiva vaihtaa kokemuksia opettajan työstä tai opettajaksi opiskelusta eri maailman kolkissa.

Vaihto-opiskelijoiden lisäksi olen päässyt tutustumaan paikallisiin kurssien kautta, ja ihmiset ovat olleet todella ystävällisiä ja puheliaita. Ennen lähtöä eniten jännitin, tulenko olemaan yksinäinen, mutta niin ei ole onneksi käynyt! Ihmisiin on ollut helppo tutustua ja vapaa-ajalle riittää tekemistä peli-illoista opiskelijabileisiin.

Jos siis vaihto-opiskelu kiinnostaa, voin ehdottomasti suositella! Näen paljon hyviä puolia ulkomailla opiskelussa juuri opettajan ammatin kannalta.