Jännittääkö soveltuvuuskoe?

Minua ainakin jännitti. Harkitsin hetken, että en hakisi koko kasvatusalalle haastattelun takia. Kun mietin asiaa pidemmälle tajusin, että muut ovat täysin samassa veneessä: varmasti kaikkia jännittää jossain määrin. Jaan nyt pari keinoa, jotka auttoivat minua hillitsemään omaa jännitystäni.

1. Mieti, mikä juuri sinua jännittää

Kukaan ei jännitä täysin samalla tavalla kuin sinä. Mieti ja valmistaudu henkisesti: Mikä sinua jännittää? Minua jännitti koetilanteessa se, etten tarpeeksi selkeästi pystyisi puhumaan ja ilmaisemaan itseäni. Kiinnitin siksi erityisesti huomiota siihen, että puhuin tarpeeksi hitaasti ja selkeästi.

Ennen haastattelua pidin myös huolen siitä, että vieressäni oli aina joku jolle puhua. Pelkäsin, että lamaantuisin täysin jos istuisin yksin hiljaa ja vain odottaisin vuoroani.

Olin soveltuvuuspäivänä hieman kipeä, joten tein käytävällä muiden hakijoiden kanssa ääni- ja suuharjoituksia. Yhteinen tekeminen vähensi jännitystäni huimasti. Mieti, mikä vähentäisi omaasi.

2. Myös toisella puolella pöytää jännitetään

Ymmärrettävästi hakijaa jännittää, onhan nyt kyseessä opiskelupaikka ja mahdollisesti tuleva ammatti. Vielä enemmän kuitenkin jännittäisi olla arvioitsijan roolissa. On heidän vastuullaan valita sopivat hakijat yliopistoon opiskelijoiksi.

Entä jos he eivät onnistu valitsemaan kaikista sopivampia ope-opiskelijoita? Entä jos he valitsevat liian samankaltaisia tai vaikka epämotivoituneita hakijoita? Miltä heistä mahtaa tuntua, jos hyvä hakija jää vain vähän pisterajan alle? Eikö ole hankalaa keskittyä jonkin roolin ylläpitoon ja samalla arvioida tilannetta? Minua ainakin jännittäisi istua sillä puolella pöytää.

3. Tilanne on sinua varten

Jokaisella Vakavan läpäisseellä on oikeus omaan hetkeensä todistaa olevansa sopiva alalle. Hakija ei mene haastattelijoiden hetkeen, vaan haastattelijat ovat paikalla hakijan hetkeä varten. Sinä itse olet siis tilanteen omistaja – miksi jännittäisit?

Tsemppiä soveltuvuuskokeeseen!

– Hilla