Kuinka valita oikea yliopisto

Kolme vuotta takaperin, kun olin viettänyt välivuoden ja viimein päättänyt mitä alaa opiskella, piti enää päättää mihin yliopistoon hakea. Tiesin, että halusin päästä lukemaan kasvatustieteitä, mutta yleisen ja aikuiskasvatuksen lisäksi hain myös luokanopettajakoulutukseen sekä lastentarhanopettajaksi (nykyinen varhaiskasvatuksen opettaja). Näitä kaikkia aloja tarjoaa monta yliopistoa Suomessa. Opiskelupaikkana harkitsin Helsinkiä, Jyväskylää, Turkua ja Raumaa. Mietin myös Tamperetta, mutta Tampereen yliopiston tarjoama Elinikäinen oppiminen ei ollut mukana VAKAVA-kokeessa, joten pudotin sen kokonaan listalta. Kun juttelin valmennuskurssilla muiden hakijoiden kanssa, monien yliopistovalinta tuntui itsestään selvältä. Monet hakivat siihen paikkakuntaan opiskelemaan, jossa perhe ja ystävät asuivat. Jotkut olivat jo perheellisiä ja siksi iso muutto ei sopinut elämänkuvaan. Joidenkin päätökseen vaikutti enemmän se, mitä erikoisuuksia tai erityislinjoja tietty yliopisto tarjoaa.

Mielestäni yliopistovalinta kannattaa tehdä sen mukaan, minkälaisen opiskelukokemuksen perässä on. Pienempi paikkakunta voi tarjota yhteisöllisemmän kokemuksen. Eräs pienemmälle paikkakunnalle opiskelun perässä muuttanut ystäväni sanoi, että vaikka perhe ei välttämättä ole lähellä, niin yliopistossa saadut uudet ystävät katsovat toistensa perään, miltei perheen tavoin. Monet uudet opiskelijat ovat samassa veneessä uudessa asuinympäristössä, jolloin kanssaopiskelijoista kehittyy omanlaisensa turvaverkosto.

Matkan lisäksi tietenkin myös määränpää on tärkeä, ja tässä tilanteessa oleellinen. Jos jotain tiettyä suuntausta tarjotaan vain tietyllä paikkakunnalla, on tehtävä päätös paikkakunnan ja oppiaineen välillä. Itse hain ensisijaisesti Helsinkiin ja pääsin opiskelemaan yleisen ja aikuiskasvatuksen koulutussuuntaan. Olin myös hakenut luokanopettajaksi Jyväskylään ja Raumalle. Rauma tosin putosi hakulistalta automaattisesti pois, kun minut hyväksyttiin Helsinkiin soveltuvuuskokeeseen, joka oli listallani korkeammalla.

Jyväskylässä kävin lastentarhanopettajan soveltuvuuskokeessa paikan päällä, ja niin jännittävä kuin tilanne olikin, minulta jäi mukaan vain hyviä muistoja. Tunnelma oli Helsingin soveltuvuusosuuteen verrattuna jotenkin rauhallisempi ja yhteisöllisempi. Hakijat auttoivat toinen toisiaan ja rupattelivat niitä näitä odottaessaan vuoroaan. Jo lyhyessä ajassa sain monta uutta kaveria. Opiskelijakaupunkina Jyväskylä vaikutti todella mukavalta ja näppärältä, olen kuullut myös Tampereesta ja Turusta samaa näissä asuvilta ystäviltä. Ainoa pieni valituksen aihe heillä oli, ettei julkinen liikenne aina toimi, mutta välimatkoja onkin paljon helpompi pyöräillä kuin esim. Helsingissä.

Vaikka isompi paikkakunta saattaa tarjota itsenäisemmän opiskelukokemuksen, ei mitään kasvatustiedettä kuitenkaan voi opiskella täysin yksin. Opiskelijoiden ryhmäyttäminen pienempiin ryhmiin sekä luennoilla ryhmä- ja paritöiden tekeminen ovat olennainen osa kasvatustieteiden opiskelua. Tiivistä opiskelijaelämää ja uusia ystäviä löytää varmasti kaikista Suomen yliopistoista. Loppujen lopuksi kyse on hakijasta ja siitä, minkälaista matkaa ja määränpäätä hän opiskelultaan toivoo.

Hilla