Eka koulupäivä 2019

Moikka pitkästä aikaa!

Harmillisesti melkein kahden kuukauden tauko bloggailusta, mikä ei ollut millään tavalla tarkoitettua! Opiskeluelämässä on tapahtunut hirmuisesti ja kerrottavaa olisi paljon, olen jopa muutaman kerran aloittanut blogitekstin luonnostelun. Muut kiireet piti valitettavasti laittaa syyslukukauden lopussa kuitenkin blogin edelle, joten mikään aihe ei päätynyt valmiiksi tekstiksi asti.

Rankan opiskelusyksyn jälkeen loma tuli todella tarpeeseen, ja keskityin täysillä lomailemaan: viettämään aikaa perheen kanssa, näkemällä kavereita pitkästä aikaa, nukkumaan pitkään, ulkoilemaan… Nyt onkin ihan pirteä olo pitkästä aikaa, vaikka joululoma oli tänä vuonna lyhyt verrattuna edellisiin opiskeluvuosiin (19.12. – 6.1. :O) Nyt on hyvä sauma ottaa kiinni venynyttä blogitaukoani ja viimeistellä tekstejä, joiden aloituksia on kertynyt puhelimen muistiin. Tulevien viikkojen aikana siis luvassa on suunniteltuja aiheita, mutta aloitan nyt ensin kertomalla kuulumisiani.

Tätä nykyä olen maisteriopiskelija, koska kandivaiheen opinnot (kanditutkielmaan huipentuen) tulivat valmiiksi viime syksyn rutistuksessa. Yleensä en aseta arvosanatavoitteita, mutta kandin eteen tehtiin kyllä sen verran töitä että vitonen lämmitti! Kandin tekemisen tärkein hyöty oli mielestäni kokemus gradun kirjoittamista varten. Näkemystä ja itsevarmuutta kertyi hyvin kaverin kanssa työskennellessä, joten gradusta luulen selviäväni pitkälti samoilla opeilla. Hieman laajemmin teoriaa ja haastavampia tutkimusmenetelmiä toki luvassa graduun, mutta muuten oma kandityö on hyvä malli. Gradun suunnittelun aloitan tässä kuussa. Aihe pysyttelee mahdollisesti jo tutuksi tulleissa matematiikan oppimisen riskitekijöissä. Tavoitteenani on tehdä kevätlukukauden aikana hyvä, yksityiskohtainen suunnitelma ja aloittaa varsinainen kirjoitustyö loppukesällä tai ensi syksynä.

Kevätlukukausi alkoi siis tänään, mitä parhaimmalla tavalla eli intensiiviopiskelulla. Tämä on oikeasti hyvä, koska viikon pakolliset läsnäolot klo 9-16 pakottavat arjen rytmiin ja hommiin tarttumiseen lomailun jälkeen. Ilman tätä kurssia olisin varmaan tämänkin päivän löhöillyt sarjoja tuijottaen. Jyväskylässä intensiiviviikot ovat tietääkseni OKL:n opiskelijoilla kohtalaisen yleisiä, meillä erkalla harvoin käytössä.

Itselleni uusi työskentelytapa, mutta suhtaudun positiivisesti, koska läsnäolo kuittaa ison osan opintopisteistä ja itsenäiset työt tällä kurssilla eivät ole siten kovin laajoja. Läsnäoloon perustuva opiskelu on antoisaa, koska aiheista pääsee keskustelemaan ja erilaisten näkemysten kuuntelu on avartavaa. Porukassa on myös helpompi kerätä käytännön kokemuksia teoreettisen tiedon tueksi. Teemme siis kurssilla töitä pienryhmässä, osuvasti, koska kurssin teemana on vuorovaikutus ja yhteistyö.

Viikon intensiivinen työskentely ennalta tuntemattoman porukan kanssa tulee varmasti olemaan mielenkiintoista ja opettavaista. Oma odotukseni on, että opin tunnistamaan roolini ja pääsen pohtimaan, miten tämä kokemus tulevaisuudessa auttaa yhteistyössä uusien ihmisten, kuten kollegoiden kanssa. Roolin pohtiminen on kiinnostavaa siltä kannalta, että kurssilla on mukana niin luokanopeopiskelijoita kuin erkan opiskelijoita.

Lisäksi keväälle on luvassa syventävää harjoittelua ja kansainvälistymistä. Suunniteltavaa riittää, koska noista kokemuksista haluaa saada kaiken irti ja oppia työelämää varten.

Tsemppiä uuden vuoden alkuun!

-Anna