Kasvatustiede ja opettajankoulutus  •  28.11.2018

Verkko-opiskelun hyvät ja huonot puolet

Suoritan parhaillaan erityispedagogiikan perusopintoja verkko-opintoina. Olen suorittanut nyt kaksi kurssia ja toiset kaksi ovat meneillään, joten ajattelin vähän kertoa verkko-opiskelun hyvistä ja huonoista puolista, joita olen itse huomannut.

Verkko-opintojen suoritustapa riippuu valtavasti aineesta, kurssista ja kurssin vetäjistä. Kursseilla, joilla itse olen ollut käytettiin arviointiin verkkotenttejä, palautettavia esseitä ja oppimistehtäviä sekä opintokäynti raportteja. Kurssisivuilla on yleensä tarkat ohjeet ja aikataulut kurssin suorittamisesta. Opettajista riippuen kurssi voidaan järjestää vain verkkotenttinä, jolloin opiskelijan pitää itsenäisesti lukea ja opiskella annettu kirjallisuus tenttiin mennessä. Usein kursseilla on kuitenkin verkkotallenne luentoja, joita voi seurata livenä tai myöhemmin omalla ajallaan. Aineen perusteissa opiskelijaa saatetaan pyytää käymään joissain opintokäyntikohteissa, ja sitten kirjoittamaan käynnistä raportti. Oppimistehtäviä ja esseitä varten annetaan ohjeet ja materiaalit, joskus sivuilta löytyy myös infovideo kurssin sisällöstä.

Tästä en pidä verkko-opiskelussa:

  • Aloittamisen vaikeus. Kun kukaan ei patista tai ei ole pakko mennä luennolle on yllättävän hankalaa ottaa itseään niskasta kiinni ja suorittaa kurssi omalla ajalla.
  • Vaikea hahmottaa kokonaisuus. Luennoitsijoiden luentodiat yleensä tiivistävät monen kirjallisuuden jutut yhteen, nyt ne pitää kuitenkin itse lukea pidemmän kautta.
  • Vaikeissa asioissa avun pyytämiseen on suurempi kynnys. Verkko-opiskelussakin on tietty opettajat tukena, mutta en hirveän pienestä viitsi laittaa erikseen viestiä luennoitsijalle.
  • Välillä yksin opiskelu on tylsää. Kasvatustieteissä on muuten usein pari- ja ryhmätöitä, joita voi tehdä samalla kurssilla olevien kavereiden kanssa.

Tästä pidän verkko-opiskelussa:

  • Voi opiskella milloin haluaa. Joustava aikataulu omaan rytmiin, läsnäoloa vaativilta luennoilta ei voisi montaa kertaa olla pois.
  • Vapaus suunnitella omia opintoja. Eli voi itse päättää missä järjestyksessä käy kursseja ja miten aikatauluttaa oman opiskelunsa esim. loppuvuoden varrelle.
  • Ajansäästö. Ei kulu aikaa esim. julkisilla liikkumiseen, opiskella voi missä vain mielii, kuten kotona tai vaikka lähikirjastossa.
  • Selkeät kurssirungot. Monilla yliopistokursseilla informaatio tulee pirstaleisena ja koko kurssin ajan, itse haluaisin aina tietää mitä kurssin suorittamiseen pitää tehdä, mitä lukea ja mitä palauttaa. Verkkokursseilla nämä kerrotaan ensimmäisenä.

Vielä vinkkinä tuohon Välillä yksin opiskelu on tylsää – kohtaan, myös verkkokursseilla voi ottaa yhteyttä kurssin muihin osallistujiin. Voi tehdä yhteistyötä esim. jakamalla kurssin osa-alueet ryhmän kesken tai tapaamalla ulkona ja lukemalla yhdessä. Itse en ole vielä ollut niin aktiivinen, että olisin osallistunut näihin, mutta suosittelen vahvasti jos haluaa omasta verkko-opiskelustaan vähän yhteisöllisemmän kokemuksen.

– Hilla

Hilla