Kasvatustiede ja opettajankoulutus  •  11.10.2018

Erityisopen työnkuva tutuksi :)

Tämä syksy on kulunut harkassa, jossa tuntien seuraamisen ja omien tuntien suunnittelun ja pitämisen lisäksi yksi keskeinen tavoitteeni on ollut yksinkertaisesti hahmottaa, mitä kaikkea laaja-alaisen erityisopettajan työnkuvan kuuluu. Myös yliopiston puolelta on annettu harkkaan liittyen pohdinta- ja raportointitehtäviä. Yksi pohdittava kysymys oli se, mikä tekee erityisopetuksesta erityistä?

Ei ollut ihan helppoa jäsennellä vastausta omista sekalaista ajatuksista, mutta pikku hiljaa mietin harjoittelukokemuksiani ja tapaamiani eri aineiden opettajia sekä erityisopettajia. Erityisopettajan työnkuva on melko erilainen aineenopettajiin verrattuna. Hyvä neuvo harjoitteluni ohjaajalta oli keskittyä opetuksen sisältöjen sijaan pedagogiikkaan. Eli esimerkiksi siihen, miten oppilaalle varmistetaan onnistumisen kokemuksia, miten ja mistä annetaan palautetta, miten oppimista eriytetään… Aineenopejen vahvuus taas on hyvä sisältöjen hallinta. He osaavat selittää opittavat asiat selkeästi ja kertoa asioiden välisistä yhteyksistä sekä suunnitella tehtäviä ja toimintaa tunneille.

Toinen huomioni on ollut se, että erityisopettajan tavoite on huomioida oppimisen yksilöllisyys. Harkan alussa aloin kierrättää suunnitelmissa samoja työtapoja oppilaalta toiselle. Ajattelin, että jos työtapa on kerran toiminut, niin se varmasti sopii kaikille muillekin. Onneksi sain taas ohjausta yksilöllisempien työtapojen miettimiseen, sillä erityisopetuksessa on tavoitteena huomioida jokaisen henkilökohtaiset haasteet ja vahvuudet opetuksen järjestämisessä.

Yksilöllistä opetusta on esimerkiksi se, että tehtävää strukturoidaan enemmän, tehtävän suorittamiseen tarjotaan malli, abstraktia asiaa havainnollistetaan konkreettisemmin, oppimista pelillistetään, tai oppimista sanallistetaan. Sanallistamisen tärkeydestä olen nyt innostunut ottamaan selvää. Sanallistaminen on tärkeää eri tavoilla, toisaalta opettajan sanallistaessa omaa ajatteluaan voi oppilaskin kehittää ajatteluaan. Super tärkeää on myös, että oppilas oppii itsekin sanallistamaan oppimista. Mitä on harjoiteltu, mikä siinä oli tärkeää, miten matikan tehtävän ratkaisun voi perustella?

Arviointiinkin erityisopettajilla on hieman erilainen näkökulma kuin muilla opettajilla. Erityisopettajat harvemmin arvioivat koesuorituksia tai miettivät todistusnumeroita, vaan huomio keskittyy arviointiin ennen oppimista ja oppimisen aikana. Oppimista ennen erityisopet yrittävät jo selvittää, millaista tukea aiheen oppiminen saattaisi vaatia. Oppimisen aikana arvioidaan, ovatko oppilaat hyötyneet opetuksesta ja tukikeinoista, ja tarvitseeko esimerkiksi tukea tehostaa.

Tarkoitus ei ollut kirjoittaa tänne blogiin samaa vastausta kuin yliopiston tehtäviin, mutta ehkä saitte ajatuksista hieman kuvaa erityisopettajan työhön kuuluvista asioista. Usein kuulee nimittäin kysymyksiä siitä, mitä erityisopettajan työ oikeastaan  on. Muut kuin opetusalasta kiinnostuneet ihmiset eivät ehkä juurikaan mieti, mitä painopisteitä eri opettajien työssä on. Paljon työskennellään yhteistyössä muiden opettajien kanssa ja täydennetään puolin ja toisin osaamisalueita. Tärkeintä työssä on tietysti oppilaiden tukeminen ja opettaminen, mutta paljon taustatyötä, suunnittelua ja palaverejakin työpäiviin kuuluu. Harkassa emme ole päässeet mukaan oppilashuollon palavereihin tai vanhempainiltoihin, mutta suunnittelutyötä on kyllä harjoiteltu. Hyvillä mielin jatkan harjoittelua, sillä oppimista on tapahtunut paljon ja toivottavasti vielä tapahtuukin!

-Anna

Anna