Opiskelumotivaatio kesän jälkeen

On taas syyskuu, joka yliopisto-opiskelijalle tarkoittaa uuden lukuvuoden alkua. Elo-syyskuu onkin aikaa, jolloin mainostaulut täyttävät takaisin kouluun -mainoksista, joissa mainostetaan uusia kyniä ja vihkoja sekä lukiolaisten käytettyjä koulukirjoja. En aio ottaa kantaa keskusteluun saako yliopistoa kutsua kouluksi, mutta on totta, että taas me yliopisto-opiskelijat palaamme puupenkeille kuuntelemaan luennoitsijaa.

Opiskelijabudjetilla ei tosin ostella uusia reppuja ja kyniä joka vuosi. Kyllä vanhasta vihkostakin löytyy vielä pari tyhjää sivua mihin kirjoittaa. Itse en ole vielä nykyaikaistunut kirjoittamaan muistiinpanojani tietokoneella. Pelkkä ajatus siitä, että kynän sijasta naputtaisin koneella kaksi tai kolme tuntia kestävän luennon muistiinpanot saa minut menettämään motivaationi. Syyskuu muutenkin ironisella tavalla merkitsee uutta alkua alkavan opiskeluvuoden myötä, vaikka luonto ympärillä kuihtuu pikkuhiljaa, taivaan sinisyys muuttuu valkoiseksi pilvipeitteeksi ja sandaalit jäävät taas pölyttymään kaappiin seuraavan jääkauden saapuessa. Näinä aikoina on välillä vaikeaa motivoitua. Katselen miltei kateellisina uusia fuksipalleroita, heidän kävellessään tutoriensa perässä ylpeä ja utelias ilme kasvoillaan. Huomaan ajattelevani kuin ännännen vuoden opiskelija, vaikka aloitan nyt vasta kolmatta vuotta rakkaassa opinahjossani.

Itse olen lähtenyt etsimään motivaationi rippeitä kokeilemalla uusia asioita: opiskelemalla jotain uutta, kokeilemalla uutta harrastusta tai menemällä vaikka johonkin uuteen tapahtumaan. Arjen tylsistyessä kannattaa päivittäiseen soppaan lisätä uusia ja erilaisia mausteita. Ja ehkä tänä vuonna ostan myös uuden kouluvihon. Jonkun tarpeeksi värikkään ja lapsekkaan, jotta minun lisäksi, myös vieressäni istuva opiskelija muistaisi ne ajat jolloin alakoulussa vertailtiin uusia koulutarvikkeita ja aloitettiin intoa puhkuen uusi lukuvuosi, joka vuosi.

Motivoitunutta syksyä kaikille!

– Hilla