Kaverikuulumisia ja ryhmätyöjuttuja

Kaksi täyttä opiskeluviikkoa on kevätlukukaudelta takana, ja päällimmäiset ajatukset opiskelusta liittyy tällä hetkellä monella tavalla opiskelukavereihin. Ensinnäkin siksi, että viime syksynä tuli huomattua, kuinka tärkeää on saada tsemppausta opiskelukavereilta, kun tuhat hommaa on kesken ja tuntuu ettei osaa jatkaa. Ollaan kavereiden kanssa pohdittu myös sitä, että ylipäätään luennoille on kivempi mennä yhdessä ja jakaa sitä opiskeluarkea yhdessä. Ilman kavereita olisi saattanut jopa luovuttaa tiukoissa paikoissa. Nyt joululoman jälkeen on ollut kiva nähdä taas kavereita samoilla kursseilla ja vapaa-ajalla.

Tänä keväänä ollaan myös ihmetelty sitä, ettei koko keväänä näytä olevan yhden yhtä kurssia ilman ryhmä- tai parityötä. Toisaalta mahtavaa päästä lyömään viisaat päät yhteen ja oppimaan yhdessä, toisaalta pientä stressiä pukkaa aikataulujen yhteensovittamisesta. Joillakin kursseilla valitaan itse ryhmätyöporukat, joillakin kursseilla arvotaan tai valikoidaan esimerkiksi siten, että samaan ryhmään tulee sekä luokanopettajaopiskelijoita että erityisopettajaopiskelijoita. Uusiin tyyppeihin tutustuminen on opinnoissa iso plussa. On mahtavaa päästä esimerkiksi kursseilla pohtimaan kasvatusalan kysymyksiä erilaisten ihmisten kanssa. Kaikilla on erilainen opiskelutausta, eri määrä työkokemusta alalta ja siksi erilaisia näkemyksiä. Keskustelutehtävät luennoilla onkin yleensä tosi antoisia.

Minkälaisia ryhmätöitä meillä on sitten meneillään? Yksi kiireisimmistä projekteista on tällä hetkellä taidenäyttelyn järjestäminen. Projekti yhdistää kuviksen kurssin ja ympäristöopin kurssin, ja tehtävämme on järjestää taidenäyttely ja siihen liittyvä luonnontiedeaiheinen opetuskokonaisuus. Tämäkin on sellainen homma, ettei yksin olisi ideointi onnistunut, toteutuksesta puhumattakaan, mutta ryhmän kanssa ollaan jo yllättävän pitkällä prosessissa. Oma ideamme liittyy veden ominaisuuksiin, kuten pintajännitykseen. Muilta ryhmiltä on tulossa ainakin valoon ja lämpöön liittyvää materiaalia. Tällä kurssilla on myös tutustunut paljon uusiin tyyppeihin, sillä mukana on erkkaopiskelijoiden lisäksi aineenopettajaopiskelijoita ja luokanopeopiskelijoita.

Toisella kurssilla ei hommat vielä rullaa yhtä hyvin. Tavoitteena on harjoitella tutkivan oppimisen prosessia tutkimalla jotakin yhteiskunnallista kasvatusalan kysymystä. Ryhmät muodostetaan, kun kaikki ovat keksineet oman alustavan kysymyksensä. Nyt minulla olisi siis pari päivää aikaa kehitellä hyvä kysymys. Myös laadullisten tutkimusmenetelmien kurssi on alkanut vauhdikkaasti. Olemme haastatelleet toisiamme, ja vielä tänä iltana ajattelin litteroida yhden näistä haastatteluista. Pian päästäänkin sitten analysoimaan haastatteluaineistoa ja tekemään pareittain tutkimussuunnitelmia.

Opiskeluajan lisäksi yhteistyötaitojen on tarkoitus kantaa kauemmaskin. Yhteisopettajuus ja samanaikaisopetus ovat trendejä nyt, ja toissa viikolla pääsin itse kokemaan yhteisopettajuutta. Toteutimme kolmen päivän oppimisjakson kuudesluokkalaisille kuuden opeopiskelijan voimin. Oppitunneilla jakauduimme välillä jokainen ohjaamaan yhtä pienryhmää, ja välillä etenimme opettajajohtoisemmin parin ihmisen opettaessa ja muiden seuratessa sivummalta. Itsestäni ainakin tuntui siltä, että kaverien opetusta seuratessa sai hyvän näkökulman opettamiseen ja pääsi ihailemaan opettajakaverien erilaisia tapoja opettaa ja toimia luokassa. Yhteisopettajuus ja oppituntien suunnittelu porukalla toi myös tukea ja turvaa siihen verrattuna, että olisin ollut yksin vastuussa luokan oppimisesta.

Välillä sitä miettii, kuinka paljon helpompaa olisi lukea tenttikirjaa yksin kotona. Toisaalta ryhmätyöprojektit ovat antoisia, niiden avulla tutustuu uusiin tuleviin kollegoihin ja saa muutenkin inspiraatiota työelämää ajatellen. Ja välillä on tietenkin parasta vain nauraa ja höpöttää yhdessä, niin jaksaa taas ajattelutyötäkin paremmin!

-Anna