• Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Anna Niska

Monessa tämän syksyn blogitekstissäni olen vihjannut asioista, jotka muuttuvat siirtyessä toisen asteen opinnoista korkeakouluopintoihin. Tällä kertaa ajattelin tehdä koosteen muutoksista opiskelutavoissa ja opiskelun sisällöissä. Otsikossa lukee opiskelun erot yliopistossa ja lukiossa, sillä olen itse käynyt lukion ja siksi osaan vertailla opiskelua lukiossa ja yliopistossa. Kuitenkin myös ammattikoulupohjalla hakeminen opettajankoulutukseen ja yliopistoon ylipäänsä on mahdollista!

Tieteellisyys korostuu yliopistossa

Yliopistossa kaikki opetus perustuu tieteelliseen tutkimukseen. Opettajankoulutus perustuu kasvatustieteeseen, ja koulutuksen tavoitteena on kouluttaa opettajia, jotka ovat samalla oman työnsä tutkijoita. Tutkimukseen liittyviä opintoja pääsee tekemään jo melko varhaisessa vaiheessa. Menetelmäopintoihin liittyy kokonaisia kursseja, joilla käydään läpi laadullisen sekä määrällisen tutkimuksen tekeminen ja menetelmät. Opintojen aikana toteutetaan myös kaksi isompaa tutkielmaa, kandivaiheen päätteeksi kandidaatin tutkielma ja maisterivaiheen päätteeksi pro gradu -tutkielma. Näissä tutkielmissa käytetään tieteellisiä menetelmiä jonkin kasvatustieteellisen aiheen tutkimiseen.

Tieteellisyys näkyy koko opintojen ajan myös siinä, mistä tietoa etsitään. Oppimistehtäviä ja esseitä tehdessä täytyy käyttää tieteellisiä lähteitä, ja lähteet merkitään omaan tekstiin siten, että oma ajattelu ja lähdetekstien sisältö erottuvat selkeästi toisistaan. Oppimistehtävissä ei siis voi laukoa omia mielipiteitä, vaan kaikki perustellaan lähdemateriaaleilla, jotka perustuvat tieteelliseen tutkimukseen. Oman ajattelun kehittyminen on silti sallittua ja toivottavaa. Tutkimusten metodeja ja tuloksia voi kommentoida ja kyseenalaistaakin, jos sellaiselle on aihetta. Opintojen yhteydessä oppii hyvin myös vertailemaan tutkimuksia ja esimerkiksi arvioimaan niiden yleistettävyyttä.

Yliopistoon verrattuna lukiossa annettiin enemmän sijaa omien mielipiteiden muodostamiselle. Lukion esseisiin lähteeksi yleensä riitti lukion oppikirja tai esimerkiksi sanomalehti, mutta yliopistossa tietoa etsitään hakusanoilla tieteellisistä tietokannoista. Tätä kirjoittaessa huomaan, että oma tieteellinen ajattelu on parissa vuodessa kehittynyt paljon, vaikka aluksi olin epävarma siitä, mitä kasvatustiede edes tarkoittaa. Nyt kuitenkin tiedostan, että tavoitteena on opettajan työn perustuminen tieteellisesti arvioituihin tuloksia tuottaviin menetelmiin.

Työelämän ja tulevan ammatin painottaminen yliopistossa

Lukiossa opiskelu oli erittäin yleissivistävää ja monipuolista. Yliopiston joillakin aloilla taas näkyy erittäin selvästi tavoite kouluttautua tiettyyn ammattiin. Opettajankoulutus on tällainen ala, jossa tulevasta työnkuvasta puhutaan lähes päivittäin. Opettajankoulutuksessa tulee erittäin selväksi se, mitä työtä on menossa tekemään. Tulevasta työstä saa myös käytännön kokemusta opintoihin kuuluvista työharjoitteluista. On erittäin hyvä asia, että koulutuksessa saa konkreettisia vinkkejä ja malleja oman työn toteuttamiseen sekä ohjausta ammatilliseen kehittymiseen. Erityispedagogiikan perusopintojen yksi tärkeä teema oli juuri ammatillinen kehittyminen, ja itse ainakin huomaan kehittyneeni omien ennakkoluulojeni käsittelyssä.

Yliopistossa ilmiöitä käsitellään oman tieteenalan näkökulmasta, eikä sen vuoksi välttämättä yhtä yleissivistävästi kuin lukiossa. Toisaalta omaan tieteenalaan pureudutaan paljon syvemmin, kuin mitä lukion kursseilla ehtii käsitellä. Kasvatustieteilijä suhtautuu kouluun kasvattavana instituutiona, kauppatieteilijä kenties julkisen talouden kulueränä. Yleissivistystä oman alan asioiden eri näkökulmista voi toki kerätä sivuaineen opiskelun kautta tai vapaa-ajalla seuraamalla ajankohtaisia asioita.

Lukemisen määrä kasvaa yliopistossa

Lukiossa yhden kurssin koealueena oli yleensä kyseisen kurssin oppikirja. Yliopistossa ei aina ole yhtä selkeää, mikä materiaali pitäisi olla kurssilla hallinnassa. Joillakin kursseilla suorituksena tehdään esimerkiksi oppimistehtävä, jonka lähteisiin saa vaikuttaa osittain itse. Tällöin on myös itse vastuussa siitä, että lähdemateriaalia on käytetty tarpeeksi laajasti. Omaa osaamista täytyy peilata kurssin osaamistavoitteisiin, eikä yhden tai kahden kirjan sisällysluetteloon. Jos taas kurssi suoritetaan tekemällä tentti, voi olla, että tenttikirjallisuuden lisäksi kysytään kysymyksiä myös kurssin luennoista. Siksi omien muistiinpanojen tekeminen luennoilla kannattaa. Usein kurssien opettajat myös tallentavat luentodiansa opiskelijoita varten verkkoon.

Yliopistossa toisaalta kirjoja luetaan harvoin kannesta kanteen. Kirjoista tai tieteellisistä artikkeleista etsitään aiheeseen liittyvät kohdat ja opiskellaan ne. Myös opiskelutekniikat muuttuvat, sillä laajojen alueiden ulkoa muistamisen sijaan kannattaa pyrkiä tiedon ymmärtämiseen ja soveltamiseen.

Oma vastuu ja itsenäisen työskentelyn määrä kasvaa yliopistossa

Tänne blogiin kuvailemastani esimerkkipäivästäkin huomaa, että yliopistossa ”koulupäivä” lyhenee lukioon verrattuna. Lukiossa ainakin minulle oli melko  yleisiä 8-16 päivät 3-4 kertaa viikossa läpi vuoden. Yliopistossa noin pitkä päivä tulee tehtyä kerran tai kaksi kuukaudessa. Läsnäolon sijaan yliopistossa suurin työ tehdäänkin itsenäisesti omalla ajalla. Lukiossakin toki tehtiin läksyjä, mutta yliopiston itsenäiset työt ovat laajempia projekteja, joita ei yleensä voi tehdä loppuun yhdessä illassa. Yliopistossa luetaan suurempia määriä, kirjoitetaan pidempiä tekstejä ja tehdään laajempia ryhmätöitä. Myös kurssien aikataulusta ja suorittamisesta vastuu kasvaa, osittain myös vapaus. Jos työmäärä tuntuu liian pieneltä tai suurelta, kurssivalintoihin voi vaikuttaa itse melko paljon. Joillekin kursseille ei pääse ennen kuin niihin liittyvä johdanto on suoritettu, mutta yleisesti ei haittaa, jos lykkää jonkin kurssin aloitusta eteenpäin tai tekee jo ensimmäisenä opiskeluvuonna jonkin toiseen vuoteen tarkoitetun kurssin.

Tässä ehkä ne suurimmat muutokset, joita olen huomannut yliopiston ja lukion välillä. Kummassakin opiskelu oli mukavaa, mutta yliopistossa iso muutos on se, että opiskelumotivaatio ja kiinnostus voivat kasvaa, kun pääsee opiskelemaan juuri sitä alaa, mihin liittyy paljon omia mielenkiinnonkohteita!

-Anna

Anna

Muita blogipostauksia

  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Anna Niska

Terveisiä vaihtolukukaudelta!

Noin vuosi sitten päätin hakea vaihto-opiskelemaan. Olen aina ollut kiinnostunut matkustelusta, vieraista kielistä ja erilaisiin ihmisiin tutustumisesta, joten pitempi ajanjakso ulkomailla...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Jännittääkö soveltuvuuskoe?

Minua ainakin jännitti. Harkitsin hetken, että en hakisi koko kasvatusalalle haastattelun takia. Kun mietin asiaa pidemmälle tajusin, että muut ovat täysin samassa veneessä:...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Vinkkejä vuoden 2019 VAKAVA matskuun osa 4

Tässä blogitekstissä käyn läpi Vakava-kirjan neljättä artikkelia. Ekologisen sivistyksen kasvatusfilosofisia lähtökohtia (Veli-Matti Värri) Vakavan artikkeleista...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Vinkkejä vuoden 2019 VAKAVA matskuun osa 3

Tässä blogissa käyn läpi vuoden 2019 VAKAVA-matskun kolmatta artikkelia. Kun haet kasvatustieteelliseen koulutukseen, sinun tulee suorittaa haun ensimmäisessä vaiheessa kirjallinen...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Vinkkejä vuoden 2019 VAKAVA-matskuun osa 2

Tässä blogissa käyn läpi vuoden 2019 VAKAVA-matskun toista artikkelia. Kun haet kasvatustieteelliseen koulutukseen, sinun tulee suorittaa haun ensimmäisessä vaiheessa kirjallinen...

Lue lisää