Tutustumassa kentällä

Ajattelin, että opettajakoulutukseen suuntaavia hakijoita voisi kiinnostaa se, kuinka opettajan käytännön työ huomioidaan opintojen aikana. Ennen kaikkea käytännön kokemusta saa harjoitteluista, joten tässä muutama sana niihin liittyen! 🙂

Opettajaksi opiskelu sisältää aina opetusharjoittelua. Harjoitteluille on siis yliopiston puolesta varattu aikaa, niistä saa opintopisteitä ja niihin saa myös ohjausta. En osaa sanoa varmaksi kaikkien yliopistojen puolesta, mutta täällä Jyväskylässä erityispedagogiikan koulutusohjelmassa tehdään harjoittelu sekä kandi- että maisterivaiheessa. Minulle harjoittelu ei juuri tällä hetkellä ole ajankohtaista, mutta innolla odotan seuraavana lukuvuonna edessä häämöttävää kandivaiheen harkkaa. Se suoritetaan jossakin yhteistyökoulussa, eli ohjausta harjoittelun suorittamiseen saa sekä yliopistolta että koululla ohjaavalta opettajalta. Harjoittelussa pääsee suunnittelemaan ja toteuttamaan opetusta, ja pidetyistä opetustuokioista saa palautetta ohjaajalta. Uskon, että harjoittelut tulevat auttamaan todella paljon opettamisen taitojen kehittymistä. Samalla pääsee soveltamaan käytännössä sitä, mitä tällä hetkellä pänttään luentomuistiinpanoista.

Yleensä jo ensimmäisenä opiskeluvuotena suoritetaan orientoiva harjoittelu, joka ei sisällä niin paljoa opetuksen suunnittelua tai toteutusta, vaan tavoitteena on ennemminkin saada käsitys opettajan työnkuvasta ja nykykoulusta. Orientoiva harkka on hyödyllinen etenkin, jos peruskoulussa on viimeksi käynyt paikan päällä omina kouluaikoina. Koulunkäynti on kuitenkin jo hieman muuttunut, ja on havainnollistavaa tarkkailla koulun toimintaa ulkopuolisen silmin. Orientoivaan harkkaan saa yleensä etsiä itse harkkapaikan. Se on mielestäni hyvä, sillä tällöin voi miettiä omia kiinnostuksenkohteitaan, esimerkiksi sitä, mille kouluasteelle haluaisi harjoittelemaan. Uudelleen harjoittelupaikan saa etsiä itse sitten maisterivaiheen harjoitteluissa. Maisterivaiheen harjoittelua ei välttämättä aina suoriteta koulussa, vaan halutessaan harkkapaikan voi etsiä vaikkapa jostakin tutkimushankkeesta.

Harkkojen lisäksi opinnoissa pääsee muutenkin vierailemaan kentällä. Joskus kurssitehtäviin esimerkiksi kuuluu tarkkailutehtävän suorittaminen jossakin koululuokassa ja raportointi siitä. Tänä syksynä eräällä kurssilla tehtävänä oli tutustua alkuopetukseen itse valitsemassaan koulussa tai eskarissa. Ryhmätapaamisessa sitten juttelimme erilaisista opetustavoista ja opetuksen teemoista, joita olimme kukin vierailumme aikana nähneet. Oli antoisaa kuulla, mitä muut olivat vierailunsa aikana oivaltaneet ja samalla sai myös käytännön ideoita tulevaisuuteen oppitunneille toteutettavaksi.

Kouluvierailut tuovat opiskeluun konkreettisuutta ja muistuttavat työtehtävistä, joihin ollaan suuntaamassa. Oman kokemukseni mukaan kouluja on helppoa lähestyä, ja opiskelijoita kyllä otetaan vierailuille mielellään, jos aikataulut vain sopivat yhteen. Parhaassa tapauksessa kentälläkin ollaan kiinnostuneita siitä, mitä annettavaa opiskelijalla voisi olla. Monet kokeneet opettajat haluavat esimerkiksi kuulla, miten opettajankoulutus ottaa uuden opetussuunnitelman huomioon.

Mielestäni on hienoa, että jo koulutuksen kautta saa työkokemusta opettajana sekä realistisen kuvan koulun arjesta. Mitä ajatuksia harjoittelu herättää teissä hakijoissa? Kuulostaako käytännön kokemus kiinnostavalta? Tätä voi pohtia esimerkiksi siltä kannalta, onko kiinnostunut nimenomaan opettajan työstä vai kasvatustieteen opiskelusta ylipäänsä. Näiden pohdintojen avulla voi hahmottua sekin, haluaisiko ensisijaisesti opiskella yleistä kasvatustiedettä vai kenties luokanopettajan tai erityisopettajan koulutusohjelmassa.

Mukavaa viikon jatkoa!

-Anna