• Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Valmennuskeskus

Olen monessa postauksessa maininnut, että olen itse käynyt Valmennuskeskuksen valmennuskurssin ja jossain matkan varrella olen myös tainnut kirjoittaa ihan oman postauksenkin asiasta. Nyt pyhitetään jälleen hetki tälle aiheelle :)

Nyt jälleen kerran voin puhua vain omasta kokemuksestani täällä Helsingin kurssilla. On myös varmaan hyvä huomauttaa, että kävin kurssin keväällä 2010, eli kolme vuotta sitten. Sekä VAKAVA-koe, että opettaja ja myös opetusmenetelmät ovat siis hieman kehittyneet ja myös ihan muuttuneet.

Kurssi jakautuu siis VAKAVA-osioon sekä soveltuvuuskoe-osioon. VAKAVA-osiossa käydään läpi artikkelikokoelma artikkeli kerrallaan. Opetus on vaihtelevasti luentomuotoista (opettajalla on esimerkiksi PowerPoint-esitys, jossa käydään läpi vaikeita käsitteitä, artikkelin ydinsisältöjä sekä suuria kokonaisuuksia), ryhmätyöskentelyä (vastataan yhdessä kysymyksiin, laaditaan essee, tehdään toisille monivalintakysymyksiä) sekä opetuskeskustelua, jossa kurssilaiset saavat keskustella jostain aiheesta keskenään. Kurssien opettajat ovat alan ammattilaisia tai ainakin pitkällä opinnoissaan ja ainakin omat opettajani olivat todella sitoutuneita, perusteellisia ja myös huolehtivaisia.

Ryhmien lisäksi kurssilaiset saavat itseopiskelumateriaalia sekä omat tutorit, jotka ovat alan opiskelijoita ja tukevat käytännön asioissa. He tsemppaavat ja motivoivat kertomalla juttuja opiskelijaelämästä.

VAKAVA-kokeeseen vastaamista harjoitellaan tekemällä jatkuvasti monivalintatehtäviä ja lisäksi meille järjestettiin harjoituskoe. Harjoituskoe kesti 2h (kuten oikeakin) ja siinä toimi samat säännöt, kuin varsinaisessakin kokeessa. Opet tarkasti kokeet ripeästi ja saimme ne takaisin siten, että vielä oli hyvin aikaa kerrata asioita, jotka eivät olleet jääneet niin hyvin mieleen.

Opiskelutekniikan tärkeyteen panostettiin mielestäni ihan mielettömän hyvin. Oli kuva, kaavioita, alleviivauksia, ranskalaisia viivoja, esseitä, miellekarttoja.. Kun kävi tunnollisesti ryhmissä ja myös kuunteli siellä, ei välttämättä ollut tarpeen kuin lukea artikkelikokoelma pari kolme kertaa kokonaisuudessaan läpi. Kurssikavereiden kanssa pystyi järjestämään lukupiirejä tai sopia, että kukin laatii ryhmälle neljä monivalintakysymystä kustakin kappaleesta.

Ehdottomasti tärkein juttu on kuitenkin se, että kukaan ei voi tehdä työtä puolestasi. Valmennuskurssit tarjoavat hurjan määrän apua, mutta viime kädessä se olet sinä itse, joka lähdet kirjastoon lukemaan tai laadit esseen artikkelista. Lukuaika on kuitenkin vain kaksi kuukautta: sinä aikana eivät kaverisuhteet kuole, ja tuskin jäät mistään paitsi, jos et lähde humputtelemaan joka viikonloppu. Töitäkin ehtii tehdä, mutta jos et ole älytön tarmopaukku, suosittelen miettimään mieluummin osa-aikaista työtä kuin kokopäiväistä.

Valmennuskeskus järjestää kursseja tuleville luokanopeille Helsingissä, Turussa, Tampereella Jyväskylässä ja Oulussa. Kurssit alkavat muutamalla päivällä vaihdellen maalis-huhtikuun lopussa. Kursseille pääsee ilmoittautumaan Valmennuskeskuksen sivuilla (Ilmoittautuminen -> ilmoittaudu kurssille).

Jatketaan hetki harjoittelufiiliksissä. Nyt ollaan jo ”voiton” puolella, eli jäljellä on kaksi viikkoa ja yhteensä 25 opetustuntia. Hieman reippaampi tahti (keskimäärin se on 10h/vko), mutta järjestimme tunnit niin, ettei meidän tarvitsisi palata enää viikoksi syysloman jälkeen.

Tällä hetkellä tunnelmat harjoittelusta ovat aika hyvät. Tunteiden vuoristorataa on menty ja sen ovat saaneet tuntea nahoissaan sekä harjoittelupari että kotijoukot. Todellisuudessa harjoittelu ei ole ollut meidän kohdallamme erityisen raadollinen tai työmäärä ylitsepääsemätön. Luokkamme opettaja on todella sydämellinen, kannustava ja luottaa meihin ihan täysillä ja se tuntuu tosi hyvältä. Opettamamme luokka on myös aivan huippu ja heidän takiaan joka päivä tuntuu siltä, että ollaan ainakin menossa uralla oikeaan suuntaan.

Harjoittelu on tuntunut itselleni rankalta lähinnä siksi, että alussa jännitin sitä TOSI paljon. Yksi opettamistamme aineista on musiikki ja omat taitoni ovat sitä luokkaa, että olen 6-vuotiaana soittanut muskarissa kannelta. Ja vaikka olemme saaneet koko harjottelun ajan lähestulkoon pelkkää positiivista palautetta, on silti matkankin varrella tullut epävarmuuden tunteita, mikä on aiheuttanut hieman hampaiden kiristelyä.. no, välillä on parempia päiviä. Mutta jos joku on varmaa, niin se, että harjottelusta olen oppinut ehdottomasti eniten koko opiskeluaikanani!

Puuh! Olen puhunut :)

Heidi

Muita blogipostauksia

  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Jännittääkö soveltuvuuskoe?

Minua ainakin jännitti. Harkitsin hetken, että en hakisi koko kasvatusalalle haastattelun takia. Kun mietin asiaa pidemmälle tajusin, että muut ovat täysin samassa veneessä:...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Vinkkejä vuoden 2019 VAKAVA matskuun osa 4

Tässä blogitekstissä käyn läpi Vakava-kirjan neljättä artikkelia. Ekologisen sivistyksen kasvatusfilosofisia lähtökohtia (Veli-Matti Värri) Vakavan artikkeleista...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Vinkkejä vuoden 2019 VAKAVA matskuun osa 3

Tässä blogissa käyn läpi vuoden 2019 VAKAVA-matskun kolmatta artikkelia. Kun haet kasvatustieteelliseen koulutukseen, sinun tulee suorittaa haun ensimmäisessä vaiheessa kirjallinen...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Vinkkejä vuoden 2019 VAKAVA-matskuun osa 2

Tässä blogissa käyn läpi vuoden 2019 VAKAVA-matskun toista artikkelia. Kun haet kasvatustieteelliseen koulutukseen, sinun tulee suorittaa haun ensimmäisessä vaiheessa kirjallinen...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Laskiaisriehan fiiliksiä 2019

Eilen vietettiin Laskiaistiistaita, mikä tarkoittaa myös opiskelijoiden laskiaisriehaa. Joka vuosi pääkaupunkiseudun opiskelijat kokoontuvat tähän aikaan Ullanlinnanmäelle...

Lue lisää