Tein tänä vuonna ensimmäistä kertaa vuosiin uuden vuoden lupauksia. Yksi niistä oli opiskeluun liittyvä ja sisälsi ajatuksia aikaisin valmistumisesta. Konkreettinen lupaus oli myös se, että aion nauttia koulunkäynnistä . Tähän asti kiire, työt ja muut elämän härpäkkeet ovat tunkeneet koulun edelle ja siksi opiskeleminen on aina välillä tuntunut välttämättömältä pahalta.

Nyt siihen tulee muutos! Ja hyvinhän se alkoikin, sillä harjoittelussa tein töitä tosi kovasti ja sain hyvää palautetta. Harkkaraporttikin on palautettu, kolme päivää harjoittelun päättymisen jälkeen eli nappiin meni sekin. Vielä on keväälle jäljellä kandi sekä pari kirjatenttiä mantsasta. Katsellaan, jos kalenterista löytyisi tilaa sille virkamiesruotsillekin..

Haluan ottaa mallia aikuisopiskelijoista, jotka tulevat OKL:ään ja pamauttavat opinnot kasaan kahdessa vuodessa. JA nauttivat siitä! Ihaillen katselen niitä kanssani samaan aikaan aloittaneita äitejä (jotkut jopa yksinhuoltajia), jotka nostavat kytkintä ja heiluttelevat kädessään maisterin papereita loistavilla arvosanoilla siinä vaiheessa, kun itse vielä pyörittelen peukaloita ja mietin että lukisko sitä kuvista vai erkkapedaa..

Toki töitä ehtii tehdä, mutta en näe syytä miksi jäisin kuluttamaan aikaani yliopistolle, jos kerran saisin hommat pakettiin aikaisemmin. Ja viidensadan euron opintotuki versus kuukausipalkka.. No, tiedättehän :)

Mutta mitenhän sitä sitten saisi ehkäistyä sen, ettei tästä tule vain parin kuukauden innostuspiikkiä, vaan jatkuisi ihan sinne opintojen loppuun saakka? Tärkeää olisi pystyä säilyttämään sisäinen motivaatio: miksi teen tätä? Onko minulle tärkeämpää lukea pari tuntia päivässä, vai istua tietokoneella tai television äärellä lukemassa tilapäivityksiä tai katselemassa tv-ohjelmaa, jota en enää kuukauden päästä edes muista? Kavereitakin tapaisin mieluummin kasvotusten, eikä maailma kaadu vaikkei katsoisi televisiota viikkoon. Tosin telkkari ei minulle olekaan ongelma ja voisin luultavasti mieluusti luopuakin siitä kokonaan. Talouden toinen osapuoli ei kuitenkaan välttämättä ole samoilla linjoilla kanssani..

Myös ainejärjestöhommat saivat nyt parin vuoden jälkeen jäädä, jotta opiskelut olisivat oikeasti ainoa velvollisuuteni tällä hetkellä. Liian suuri vastuu moneen eri suuntaan saattaa joskus aiheuttaa liian suuret paineet ja saada aikaan sen, ettei hommien kasaantuessa pysty suorittamaan yhtään juttua loppuun. Kasautumista haluan juurikin välttää ja toisaalta, ehtihän sitä parissa vuodessa nähdä ainejärjestötoimintaa tosi laajastikin.

Millaisia uuden vuoden lupauksia sinä teit? Liittyykö joku niistä opiskelemiseen?

Tsemppiä abeille lukulomalle, ja te muut, valmistautukaa luku-urakkaan!

Heidi

Muita blogipostauksia

  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Katri

Tehokkaita opiskeluvinkkejä!

Pääsykokeiden luku-urakkaan valmistautuminen on alkanut. Lisäksi moni saattaa kaivata opiskeluvinkkejä myös ihan perusopiskeluarkeen. Tässä postauksessa jaan 5 tehokasta...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Katri

Opiskelijavaihdossa Islannissa

Vietin kevätlukukauden vaihto-oppilaana Pohjois-Islannissa, Akureyrin kaupungissa (20 000 asukasta). Lähdin kuuden kuukauden Erasmus-vaihtoon kotiyliopistostani Turun yliopistosta Akureyrin yliopistoon...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Anni

Mikä ihmeen kandi?

Viime kevään suurin opintosaavutukseni oli kandidaatin tutkielman kirjoittaminen. Ajattelinkin tässä postauksessa kertoa siitä, mikä kanditutkielma on ja kuinka se omalla...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Miksi valmennuskurssille?

Tarvitaanko yliopistoon pääsemiseksi valmennuskurssia? Tätä kysymystä moni hakija varmasti pyörittelee ennen valmistautumista pääsykokeisiin. Vastaus pähkinänkuoressa...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Anni

My week

Heippa! Olen nyt siirtynyt harjoittelussani yläkouluosuuteen. Ajattelin, että viime kertaisen My day:n lisäksi olisi kiva kuvata laajemmin harjoittelun koostumista ja kuinka muut opintojutut...

Lue lisää