Moikka!

Täällä kirjottelee Ronja, toinen Valmennuskeskuksen tutoreista. Olen 23-vuotias, iloinen ja reipas 2. vuoden luokanopettajaopiskelija Helsingin Yliopistosta. Tällä hetkellä viiletän ympäri Helsinkiä Siltavuorenpenkereellä, Kaisa-talolla ja ala-asteilla sijaistamassa. Välillä käyn Espoossa kahvilassa töissä ja moikkaamassa vanhempia. Parasta maailmassa ovat melestäni banaaniletut, hikijumpat, vahva kahvi, hyvä musiikki ja maailmanparannus ystävien kanssa opiskelijaruokaloissa.

Aloitin tutorina valmennuskeskuksella keväällä 2013. Tutoroinnissa kävi erityisen hyvä tuuri, sillä sain parikseni ehkä yhden maailman empaattisimmista tehopakkauksista, nimittäin Alinan. Viime kevät oli hienoa ja opettavaista meille molemmille, ja on ollut kiva nähdä tuttuja kurssilaisia pyörimässä penkereellä. Ensi vuonna jatkamme Alinan kanssa tutoroimassa, ja ei kumpikaan maltettaisi odottaa, että päästään hommiin.

Toinen vuosi opettajankoulutuslaitoksella käynnistyi vauhdilla. Päivät ovat olleet pitkiä. Luentoja, ryhmätöitä, projekteja ja seminaareja on riittänyt. Tenttikirjapino tuntuu myös välillä aivan valtavalta. Varsinkin näin marraskuussa tulee monesti mietittyä, että miten ihmeessä kaikista kursseista, deadlineista ja raporteista on selvinnyt hengissä tähän asti. Vaikka yhteisöstä ja vertaistuesta kirjoitetaan usein, niin minusta se on myös sellainen aihe, josta ei voi ikinä kirjoittaa tai puhua liikaa. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että ilman tukiverkostoani tuntuisivat arjen haasteet paljon suuremmilta.

Opettaja on työssään usein yksin, vastuu on suuri ja jaksaminen koetuksella. Ammatin ehdottomiin hienoihin puoliin kuuluu kuitenkin se yhteisö, jossa opettaja työskentelee. Opettajan oman luokan lapset muodostavat opettajansa kanssa oman yhteisönsä, mutta koulun henkilökunta, johon kuuluvat opettajakollegoiden lisäksi rehtori, vahtimestari, keittäjät ja kouluterveydenhoitaja ovat toinen näistä tärkeistä yhteisöistä. Sijaisena on ollut ihana nähdä opettajahuoneiden hyvää henkeä, ja se on kyllä ollut kova kannustin niihin odotuksiin, mitä kaikkea tuleva opettajanammatti tulee tarjoamaan. Välillä opiskeltaessa on mietityttänyt et jäävätkö syväanalyysiset ruokapöytäkeskustelut maailman menosta yliopistolle, mutta nyt tiedän että sama porina jatkuu aivan varmasti kouluympäristössäkin.

Tällaisia pohdintoja näin marraskuuhun!

Ronja

Muita blogipostauksia

  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Katri

Tehokkaita opiskeluvinkkejä!

Pääsykokeiden luku-urakkaan valmistautuminen on alkanut. Lisäksi moni saattaa kaivata opiskeluvinkkejä myös ihan perusopiskeluarkeen. Tässä postauksessa jaan 5 tehokasta...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Katri

Opiskelijavaihdossa Islannissa

Vietin kevätlukukauden vaihto-oppilaana Pohjois-Islannissa, Akureyrin kaupungissa (20 000 asukasta). Lähdin kuuden kuukauden Erasmus-vaihtoon kotiyliopistostani Turun yliopistosta Akureyrin yliopistoon...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Anni

Mikä ihmeen kandi?

Viime kevään suurin opintosaavutukseni oli kandidaatin tutkielman kirjoittaminen. Ajattelinkin tässä postauksessa kertoa siitä, mikä kanditutkielma on ja kuinka se omalla...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Miksi valmennuskurssille?

Tarvitaanko yliopistoon pääsemiseksi valmennuskurssia? Tätä kysymystä moni hakija varmasti pyörittelee ennen valmistautumista pääsykokeisiin. Vastaus pähkinänkuoressa...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Anni

My week

Heippa! Olen nyt siirtynyt harjoittelussani yläkouluosuuteen. Ajattelin, että viime kertaisen My day:n lisäksi olisi kiva kuvata laajemmin harjoittelun koostumista ja kuinka muut opintojutut...

Lue lisää