• Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Valmennuskeskus

Moikka!

Täällä kirjottelee Ronja, toinen Valmennuskeskuksen tutoreista. Olen 23-vuotias, iloinen ja reipas 2. vuoden luokanopettajaopiskelija Helsingin Yliopistosta. Tällä hetkellä viiletän ympäri Helsinkiä Siltavuorenpenkereellä, Kaisa-talolla ja ala-asteilla sijaistamassa. Välillä käyn Espoossa kahvilassa töissä ja moikkaamassa vanhempia. Parasta maailmassa ovat melestäni banaaniletut, hikijumpat, vahva kahvi, hyvä musiikki ja maailmanparannus ystävien kanssa opiskelijaruokaloissa.

Aloitin tutorina valmennuskeskuksella keväällä 2013. Tutoroinnissa kävi erityisen hyvä tuuri, sillä sain parikseni ehkä yhden maailman empaattisimmista tehopakkauksista, nimittäin Alinan. Viime kevät oli hienoa ja opettavaista meille molemmille, ja on ollut kiva nähdä tuttuja kurssilaisia pyörimässä penkereellä. Ensi vuonna jatkamme Alinan kanssa tutoroimassa, ja ei kumpikaan maltettaisi odottaa, että päästään hommiin.

Toinen vuosi opettajankoulutuslaitoksella käynnistyi vauhdilla. Päivät ovat olleet pitkiä. Luentoja, ryhmätöitä, projekteja ja seminaareja on riittänyt. Tenttikirjapino tuntuu myös välillä aivan valtavalta. Varsinkin näin marraskuussa tulee monesti mietittyä, että miten ihmeessä kaikista kursseista, deadlineista ja raporteista on selvinnyt hengissä tähän asti. Vaikka yhteisöstä ja vertaistuesta kirjoitetaan usein, niin minusta se on myös sellainen aihe, josta ei voi ikinä kirjoittaa tai puhua liikaa. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että ilman tukiverkostoani tuntuisivat arjen haasteet paljon suuremmilta.

Opettaja on työssään usein yksin, vastuu on suuri ja jaksaminen koetuksella. Ammatin ehdottomiin hienoihin puoliin kuuluu kuitenkin se yhteisö, jossa opettaja työskentelee. Opettajan oman luokan lapset muodostavat opettajansa kanssa oman yhteisönsä, mutta koulun henkilökunta, johon kuuluvat opettajakollegoiden lisäksi rehtori, vahtimestari, keittäjät ja kouluterveydenhoitaja ovat toinen näistä tärkeistä yhteisöistä. Sijaisena on ollut ihana nähdä opettajahuoneiden hyvää henkeä, ja se on kyllä ollut kova kannustin niihin odotuksiin, mitä kaikkea tuleva opettajanammatti tulee tarjoamaan. Välillä opiskeltaessa on mietityttänyt et jäävätkö syväanalyysiset ruokapöytäkeskustelut maailman menosta yliopistolle, mutta nyt tiedän että sama porina jatkuu aivan varmasti kouluympäristössäkin.

Tällaisia pohdintoja näin marraskuuhun!

Ronja

Muita blogipostauksia

  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Anna Niska

Terveisiä vaihtolukukaudelta!

Noin vuosi sitten päätin hakea vaihto-opiskelemaan. Olen aina ollut kiinnostunut matkustelusta, vieraista kielistä ja erilaisiin ihmisiin tutustumisesta, joten pitempi ajanjakso ulkomailla...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Jännittääkö soveltuvuuskoe?

Minua ainakin jännitti. Harkitsin hetken, että en hakisi koko kasvatusalalle haastattelun takia. Kun mietin asiaa pidemmälle tajusin, että muut ovat täysin samassa veneessä:...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Vinkkejä vuoden 2019 VAKAVA matskuun osa 4

Tässä blogitekstissä käyn läpi Vakava-kirjan neljättä artikkelia. Ekologisen sivistyksen kasvatusfilosofisia lähtökohtia (Veli-Matti Värri) Vakavan artikkeleista...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Vinkkejä vuoden 2019 VAKAVA matskuun osa 3

Tässä blogissa käyn läpi vuoden 2019 VAKAVA-matskun kolmatta artikkelia. Kun haet kasvatustieteelliseen koulutukseen, sinun tulee suorittaa haun ensimmäisessä vaiheessa kirjallinen...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Vinkkejä vuoden 2019 VAKAVA-matskuun osa 2

Tässä blogissa käyn läpi vuoden 2019 VAKAVA-matskun toista artikkelia. Kun haet kasvatustieteelliseen koulutukseen, sinun tulee suorittaa haun ensimmäisessä vaiheessa kirjallinen...

Lue lisää