Oppimisen iloon kuuluu olennaisella tavalla oppilaiden luontaisen uteliaisuuden ruokkiminen. Kun antaa heille tilaa keksiä ja tehdä löytöjä, on koulunkäynti mielekkäämpää. Omassa luokassa voi tehdä paljon toiminnallisia harjoituksia ja erilaisia tutkimuksia, mutta toisinaan on virkistävää lähteä katsomaan mitä koulun rajojen ulkopuolelta voi oppia.

Meillä toisen vuoden luokanopettajaopiskelijoilla on syksyllä ollut mahdollisuus tutustua kahdesti tiedekeskus Heurekan toimintaan. Vierailumme ovat olleet osa luonnontieteellisten oppiaineiden peruskursseja ja niiden ideana on siis ollut se, että tutustumme esimerkiksi kemiallisten tapahtumien havainnollistamiseen sekä siihen millaisia mahdollisuuksia koulun ulkopuoliset instituutiot opetukselle tarjoavat. Heureka-päiviimme on kuulunut tiedekeskuksen näyttelyiden kiertämistä, pajatyöskentelyä sekä erilaisten esitysten seuraamista. Pääsimme tutustumaan ihmisen biologiaan Body Worlds- näyttelyn kautta ja avaruuden ilmiöihin saimme kosketuksen planetaarioelokuvan myötä. Hauskinta oli kiertää porukalla näyttelyitä ja kokeilla erilaisia välineitä. Luvassa olikin hurjaa vaijeripyöräilyä, Mars-kävelyä, maanjäristyskoneessa törmäilyä ja uskaliaimmille fakiirin maton testaamista. Muistoksi vierailusta jäi omalla kuvalla varustettu kolikko ja puhelimen muistin täydeltä kuvamateriaalia erilaisista tieteellisistä kokeiluista.

Kuten jo aikaisemminkin olen maininnut, se mikä erottaa luokanopettajaopinnot muista akateemisista aloista on käytännönläheisyys. Me saamme tutkia, havainnoida ja kokeilla. Kun valmistumme opettajiksi on meillä käytössämme huimat tietovarannot erilaisista opetusmenetelmistä  ja materiaaleista. Kukaan ei lähde koulutuksestamme opettajan työhön tyhjin käsin. Ei siis kannata huolestua vaikka juuri luonnontieteissä olisi sellaisia oppiaineita, jotka eivät ole omaa leipälajia. Jokaisen oppiaineen tärkeimmät sisällöt ja niiden opettaminen kyllä käydään – vieläpä hyvin konkreettisesti–  läpi. Itsellä pitää vain olla intoa kehittyä ja oppia uutta.

Minulle Heureka-vierailuista jäi käteen sekä kahmaloittain ideoita että nauramisesta hengästynyt olo. Me tulevat opettajat kokeilimme kaikkea niin innoissamme, että välillä piti muistuttaa itseään siitä, että paikalla on myös koululaisia, jotka haluavat päästä vempaimiin hyörimään. Mutta toisaalta opettaja on terve kun se leikkii… vai miten se nyt menikään?

– Alina

Muita blogipostauksia

  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Katri

Tehokkaita opiskeluvinkkejä!

Pääsykokeiden luku-urakkaan valmistautuminen on alkanut. Lisäksi moni saattaa kaivata opiskeluvinkkejä myös ihan perusopiskeluarkeen. Tässä postauksessa jaan 5 tehokasta...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Katri

Opiskelijavaihdossa Islannissa

Vietin kevätlukukauden vaihto-oppilaana Pohjois-Islannissa, Akureyrin kaupungissa (20 000 asukasta). Lähdin kuuden kuukauden Erasmus-vaihtoon kotiyliopistostani Turun yliopistosta Akureyrin yliopistoon...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Anni

Mikä ihmeen kandi?

Viime kevään suurin opintosaavutukseni oli kandidaatin tutkielman kirjoittaminen. Ajattelinkin tässä postauksessa kertoa siitä, mikä kanditutkielma on ja kuinka se omalla...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Miksi valmennuskurssille?

Tarvitaanko yliopistoon pääsemiseksi valmennuskurssia? Tätä kysymystä moni hakija varmasti pyörittelee ennen valmistautumista pääsykokeisiin. Vastaus pähkinänkuoressa...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Anni

My week

Heippa! Olen nyt siirtynyt harjoittelussani yläkouluosuuteen. Ajattelin, että viime kertaisen My day:n lisäksi olisi kiva kuvata laajemmin harjoittelun koostumista ja kuinka muut opintojutut...

Lue lisää