• Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Alina Jokelainen

Klo 8.00 istun tutun alakoulun opettajainhuoneessa. Olen saanut sijaisuuden ja luen päivän ohjeita tietääkseni mitä oppitunneilla on tänään tarkoitus opiskella. Jotta päivä ei vahingossakaan sujuisi liian helposti, on minulla edessä musiikin kaksoistunti. Huokaan – musiikki ei todellakaan ole oma leipälajini. Ohjeissa ehdotetaan oppilaiden kanssa laulamista, pianolla säestämistä ja nokkahuiluilla musisointia. Musiikin didaktiikan peruskurssin käyneenä minulla pitäisi muodollisesti olla valmiudet tällaiseen, mutta totuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Toki näitä taitoja on yliopistolla harjoiteltu, mutta niiden ylläpitäminen ja kehittäminen ovat kuitenkin melko riippuvaisia omasta kiinnostuksesta. Oma mielenkiintoni ei valitettavasti yltänyt peruskurssia pidemmälle. Siispä puren nyt hammasta ja pohdin kuumeisesti miten saan musiikin oppitunnin onnistumaan.

Onneksi ohjeisiin on kirjoitettu, että sijaisena saan ottaa vapauksia oppituntien ohjelman suhteen, jos esimerkiksi omat soittotaidot eivät ole riittäviä. Tuumin, että ehkä tämä päivä onnistuu sittenkin. Aloitamme ensimmäisen oppitunnin luokanopettajan ohjeiden mukaisesti lauluja treenailemalla. Seuraavan oppitunnin aiheeksi vaihdan kuitenkin äänimaisemat. Kuuntelemme erilaisia ääninäytteitä ja keskustelemme niiden synnyttämistä mielikuvista. Sen jälkeen harjoittelemme yhdessä erilaisten äänien tuottamista. Luokka täyttyy rummutuksesta, vihellyksistä, sateen ropinasta ja viidakon eläinten ääntelystä. Lopuksi oppilaat laativat vielä ryhmissä kuviin pohjautuvat äänimaisemat. Oppitunti ei tietenkään sujunut kommelluksitta ja olisi varmasti kaivannut vielä huolellisempaa suunnittelua, mutta ainakin se oli oppilaille mielekäs kokonaisuus ja minulle hyvä tilaisuus päästä testaamaan käytännössä kursseilla opittuja harjoituksia.

Kotia kohti suunnatessani pohdin tyytyväisenä sitä, miten paljon olenkaan saanut opinnoista todellisuudessa irti. Jos minulla ei olisi ollut kursseilta takaraivoon iskostunutta tietoa ja taitoa, olisi oppitunti saattanut epäonnistua täysin. Tai olisin suosiolla heittänyt pyyhkeen kehään ja pyytänyt lapsia ottamaan esille pulpettikirjansa musiikin kirjojen sijaan. Onneksi musiikin peruskurssilta oli kuitenkin jäänyt käteen kasa hyviä harjoituksia, joista syntyi nopeasti suhteellisen järkevä opetuskokonaisuus. Toisaalta tulevaisuuden varalta olisi hyödyllistä vielä kehittää omia soittotaitoja, eikä vain tyytyä omaan tämänhetkiseen osaamiseen. Kotona päätän, että musiikin valinnainen kurssi ja soittotunnit tulevat ihan tarpeeseen. Takaisin pianon ääreen!

– Alina

Muita blogipostauksia

  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Anna Niska

Terveisiä vaihtolukukaudelta!

Noin vuosi sitten päätin hakea vaihto-opiskelemaan. Olen aina ollut kiinnostunut matkustelusta, vieraista kielistä ja erilaisiin ihmisiin tutustumisesta, joten pitempi ajanjakso ulkomailla...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Jännittääkö soveltuvuuskoe?

Minua ainakin jännitti. Harkitsin hetken, että en hakisi koko kasvatusalalle haastattelun takia. Kun mietin asiaa pidemmälle tajusin, että muut ovat täysin samassa veneessä:...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Vinkkejä vuoden 2019 VAKAVA matskuun osa 4

Tässä blogitekstissä käyn läpi Vakava-kirjan neljättä artikkelia. Ekologisen sivistyksen kasvatusfilosofisia lähtökohtia (Veli-Matti Värri) Vakavan artikkeleista...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Vinkkejä vuoden 2019 VAKAVA matskuun osa 3

Tässä blogissa käyn läpi vuoden 2019 VAKAVA-matskun kolmatta artikkelia. Kun haet kasvatustieteelliseen koulutukseen, sinun tulee suorittaa haun ensimmäisessä vaiheessa kirjallinen...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Vinkkejä vuoden 2019 VAKAVA-matskuun osa 2

Tässä blogissa käyn läpi vuoden 2019 VAKAVA-matskun toista artikkelia. Kun haet kasvatustieteelliseen koulutukseen, sinun tulee suorittaa haun ensimmäisessä vaiheessa kirjallinen...

Lue lisää