Nyt se on saatu päätökseen. Loppuun. Finaaliin. Mikä niin? No tietysti allekirjoittaneen monialainen harjoittelu!

Koska kyseinen praktikumi on pitänyt minut todella kiireisenä viime viikkojen ajan, haluan jakaa sen loppumisen tunnelmia myös hiukan täällä. Minulla ja harjoitteluparillani on nyt takana 50 opetustuntia, palautekeskustelut niistä jokaisesta, takuulla yli 100 suunnittelutuntia ja kymmeniä ryhmänohjaus- sekä havainnointikertoja. HUH HUH! Tiukkaa teki, mutta onneksi oma innokkuus piti mielialan positiivisena ja hyvä tekemisen meininki auttoi jaksamaan loppuun saakka. Viimeisen tentin jälkeen onkin edessä ansaittu syysloma.

Oloni on silti sangen haikea. Opin paljon harjoittelun aikana niin itsestäni opettajana kuin eri oppiaineiden sisällöistä ja opettamisesta. Tunnit  alkoivat etenkin loppua kohden edetä jo omalla painollaan oppilaantuntemuksen kehittyessä. Antoisinta oli kuitenkin havaita oma edistyminen erityisesti niissä oppiaineissa, joita odotti lähes pelonsekaisin tuntein ennen harjoittelun alkamista. Jännitin hurjasti esimerkiksi käsityön ja musiikin opettamista, koska oma aineenhallintani on niissä niin heikkoa. Loppujen lopuksi erityisesti niissä jouduin pohtimaan oppituntien sisältöjä ja tavoitteita kaikkein eniten. Parasta oli kuitenkin huomata, että pienen vaivannäön ja ennakkoluulottoman asenteen myötä on mahdollista opettaa jokaista alakoulun oppiainetta. Siispä pelko pois!

Eniten harjoittelun loputtua ei kuitenkaan tule ikävä opettamista ja oppitunteja, vaan niitä kullanmuruja, joiden kanssa kuluneet viikot ovat vierähtäneet. Jään kaipaamaan oppilaiden kanssa höpöttelyä ja hekottelua. Sekä erityisesti harjoitteluparini kanssa ajanviettoa. Toki monet illat venyivät koululla hiukan liiankin pitkiksi, mutta hauskaa oli tummista silmänalusista ja kopiokoneen aiheuttamista harmaista hiuksista huolimatta. Eikä ero oppilaistakaan ole lopullinen, kuten yksi luokan pojista totesi meitä halatessaan:

”Mä oon ihan varma, että me nähdään vielä. Vaikka joskus kun tuutte vastaan käytävällä.”

Enpä olisi itse voinut asiaa paremmin sanoilla ilmaista.

Ps. Ehkä kyseinen oppilas on löytänyt tämän blogin, kun tuli juuri nuo sanat valinneeksi. Tai sitten kyseinen toteamus on vain otettava hyvänä ennusmerkkinä!

Terkuin,

Alina

Muita blogipostauksia

  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Katri

Tehokkaita opiskeluvinkkejä!

Pääsykokeiden luku-urakkaan valmistautuminen on alkanut. Lisäksi moni saattaa kaivata opiskeluvinkkejä myös ihan perusopiskeluarkeen. Tässä postauksessa jaan 5 tehokasta...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Katri

Opiskelijavaihdossa Islannissa

Vietin kevätlukukauden vaihto-oppilaana Pohjois-Islannissa, Akureyrin kaupungissa (20 000 asukasta). Lähdin kuuden kuukauden Erasmus-vaihtoon kotiyliopistostani Turun yliopistosta Akureyrin yliopistoon...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Anni

Mikä ihmeen kandi?

Viime kevään suurin opintosaavutukseni oli kandidaatin tutkielman kirjoittaminen. Ajattelinkin tässä postauksessa kertoa siitä, mikä kanditutkielma on ja kuinka se omalla...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Miksi valmennuskurssille?

Tarvitaanko yliopistoon pääsemiseksi valmennuskurssia? Tätä kysymystä moni hakija varmasti pyörittelee ennen valmistautumista pääsykokeisiin. Vastaus pähkinänkuoressa...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Anni

My week

Heippa! Olen nyt siirtynyt harjoittelussani yläkouluosuuteen. Ajattelin, että viime kertaisen My day:n lisäksi olisi kiva kuvata laajemmin harjoittelun koostumista ja kuinka muut opintojutut...

Lue lisää