• Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Alina Jokelainen

Nyt se on saatu päätökseen. Loppuun. Finaaliin. Mikä niin? No tietysti allekirjoittaneen monialainen harjoittelu!

Koska kyseinen praktikumi on pitänyt minut todella kiireisenä viime viikkojen ajan, haluan jakaa sen loppumisen tunnelmia myös hiukan täällä. Minulla ja harjoitteluparillani on nyt takana 50 opetustuntia, palautekeskustelut niistä jokaisesta, takuulla yli 100 suunnittelutuntia ja kymmeniä ryhmänohjaus- sekä havainnointikertoja. HUH HUH! Tiukkaa teki, mutta onneksi oma innokkuus piti mielialan positiivisena ja hyvä tekemisen meininki auttoi jaksamaan loppuun saakka. Viimeisen tentin jälkeen onkin edessä ansaittu syysloma.

Oloni on silti sangen haikea. Opin paljon harjoittelun aikana niin itsestäni opettajana kuin eri oppiaineiden sisällöistä ja opettamisesta. Tunnit  alkoivat etenkin loppua kohden edetä jo omalla painollaan oppilaantuntemuksen kehittyessä. Antoisinta oli kuitenkin havaita oma edistyminen erityisesti niissä oppiaineissa, joita odotti lähes pelonsekaisin tuntein ennen harjoittelun alkamista. Jännitin hurjasti esimerkiksi käsityön ja musiikin opettamista, koska oma aineenhallintani on niissä niin heikkoa. Loppujen lopuksi erityisesti niissä jouduin pohtimaan oppituntien sisältöjä ja tavoitteita kaikkein eniten. Parasta oli kuitenkin huomata, että pienen vaivannäön ja ennakkoluulottoman asenteen myötä on mahdollista opettaa jokaista alakoulun oppiainetta. Siispä pelko pois!

Eniten harjoittelun loputtua ei kuitenkaan tule ikävä opettamista ja oppitunteja, vaan niitä kullanmuruja, joiden kanssa kuluneet viikot ovat vierähtäneet. Jään kaipaamaan oppilaiden kanssa höpöttelyä ja hekottelua. Sekä erityisesti harjoitteluparini kanssa ajanviettoa. Toki monet illat venyivät koululla hiukan liiankin pitkiksi, mutta hauskaa oli tummista silmänalusista ja kopiokoneen aiheuttamista harmaista hiuksista huolimatta. Eikä ero oppilaistakaan ole lopullinen, kuten yksi luokan pojista totesi meitä halatessaan:

”Mä oon ihan varma, että me nähdään vielä. Vaikka joskus kun tuutte vastaan käytävällä.”

Enpä olisi itse voinut asiaa paremmin sanoilla ilmaista.

Ps. Ehkä kyseinen oppilas on löytänyt tämän blogin, kun tuli juuri nuo sanat valinneeksi. Tai sitten kyseinen toteamus on vain otettava hyvänä ennusmerkkinä!

Terkuin,

Alina

Muita blogipostauksia

  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Jännittääkö soveltuvuuskoe?

Minua ainakin jännitti. Harkitsin hetken, että en hakisi koko kasvatusalalle haastattelun takia. Kun mietin asiaa pidemmälle tajusin, että muut ovat täysin samassa veneessä:...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Vinkkejä vuoden 2019 VAKAVA matskuun osa 4

Tässä blogitekstissä käyn läpi Vakava-kirjan neljättä artikkelia. Ekologisen sivistyksen kasvatusfilosofisia lähtökohtia (Veli-Matti Värri) Vakavan artikkeleista...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Vinkkejä vuoden 2019 VAKAVA matskuun osa 3

Tässä blogissa käyn läpi vuoden 2019 VAKAVA-matskun kolmatta artikkelia. Kun haet kasvatustieteelliseen koulutukseen, sinun tulee suorittaa haun ensimmäisessä vaiheessa kirjallinen...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Vinkkejä vuoden 2019 VAKAVA-matskuun osa 2

Tässä blogissa käyn läpi vuoden 2019 VAKAVA-matskun toista artikkelia. Kun haet kasvatustieteelliseen koulutukseen, sinun tulee suorittaa haun ensimmäisessä vaiheessa kirjallinen...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Laskiaisriehan fiiliksiä 2019

Eilen vietettiin Laskiaistiistaita, mikä tarkoittaa myös opiskelijoiden laskiaisriehaa. Joka vuosi pääkaupunkiseudun opiskelijat kokoontuvat tähän aikaan Ullanlinnanmäelle...

Lue lisää