Shh! Ollaan ihan hiljaa, ettei se huomaa meitä. Laitetaan verhot kiinni ja ovet säppiin. Sitten pistetään päät peiton alle ja varmuuden vuoksi laitetaan vielä valot pois… No niin nyt on vähän parempi. Lue seuraava kuiskaten:

Olen huomannut sen varjon seuraavan askeleitani syksyn ensimmäisistä päivistä alkaen. Pitkään jätin sen läsnäolon huomioimatta muihin kiireisiin vedoten. Nyt en kuitenkaan enää voi kieltää sen olemassaoloa, sillä sen varjo lähestyy joka päivä entistä suurempana ja pelottavampana. Mutta mistä ihmeestä on kyse, saatat kysyä mielessäsi. Isosta K:sta tietenkin. Nimittäin Kandidaatintutkielmasta. Tuosta jokaisen opiskelijan opintopolulla vastaan tulevasta kammotuksesta, joka valvottaa öisin ja aiheuttaa selkäpiitä karmivia väristyksiä, sekä pakonomaista tarvetta syödä lohtusuklaata ja ottaa varaslähtö joulusiivouksessa. Opiskelija voi kauhuissaan myös etsiä turvapaikkaa tai piiloutua, mutta jokaisen on jossain vaiheessa alistuttava kohtaloonsa: mikäli mielii joskus valmistua, ei auta muuta kuin tarttua kynään ja suunnata kirjastoon.

Nyt kun harjoittelu on ohi ja lomat on lusittu, on minunkin myönnettävä tappioni ja ryhdyttävä toden teolla pohtimaan kandidaatintutkielmaani. Aiheesta minulla on jo raakaversio käsissäni ja seuraavana työvaiheena olisikin sen tarkempi rajaaminen,  tiedonhaku, sekä kirjoittamisen aloittaminen. Seminaarini ohjaajan mukaan kyseessä ei ole kuin muutamien viikkojen työrupeama, jos asiaan tosissaan paneutuu. Toivottavasti näin on, sillä tutkimussuunnitelmani palautuspäivä polttelee jo kalenterissa… Ensi viikolla on aika vaihtaa harjoittelukoulun tohinat kirjansivujen kahinaan ja ryhtyä tuumasta toimeen. Opinnoissa kandidaatintutkielma yleensä sijoittuu kolmanteen opiskeluvuoteen ja sen kirjoittaminen aloitetaan kandiseminaarin yhteydessä. Seminaarissa jokainen sen jäsen esittelee oman aiheensa ja tutkimussuunnitelmansa sekä opponoi muiden osallistujien tuotoksia. Tiivistetysti kandin tarkoituksena on harjoitella tieteellisen tekstin ja tutkimuksen tuottamista sekä osoittaa omat valmiudet siirtyä maisterivaiheen opintoihin ja gradun laatimiseen. Jatkossa  tästä siis lisää, nyt menen vielä piiloon peiton alle ja odotan huomista hiukan ahdistuneena, mutta myös toiveikkaana. Kokemus kertoo, että aloittaminen on aina vaikeinta, mutta kun homman saa käyntiin se alkaa kulkea omalla painollaan.

Terkkuja,

Alina

 

Muita blogipostauksia

  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Katri

Tehokkaita opiskeluvinkkejä!

Pääsykokeiden luku-urakkaan valmistautuminen on alkanut. Lisäksi moni saattaa kaivata opiskeluvinkkejä myös ihan perusopiskeluarkeen. Tässä postauksessa jaan 5 tehokasta...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Katri

Opiskelijavaihdossa Islannissa

Vietin kevätlukukauden vaihto-oppilaana Pohjois-Islannissa, Akureyrin kaupungissa (20 000 asukasta). Lähdin kuuden kuukauden Erasmus-vaihtoon kotiyliopistostani Turun yliopistosta Akureyrin yliopistoon...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Anni

Mikä ihmeen kandi?

Viime kevään suurin opintosaavutukseni oli kandidaatin tutkielman kirjoittaminen. Ajattelinkin tässä postauksessa kertoa siitä, mikä kanditutkielma on ja kuinka se omalla...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Hilla

Miksi valmennuskurssille?

Tarvitaanko yliopistoon pääsemiseksi valmennuskurssia? Tätä kysymystä moni hakija varmasti pyörittelee ennen valmistautumista pääsykokeisiin. Vastaus pähkinänkuoressa...

Lue lisää
  • Kasvatustiede ja opettajankoulutus
  • Anni

My week

Heippa! Olen nyt siirtynyt harjoittelussani yläkouluosuuteen. Ajattelin, että viime kertaisen My day:n lisäksi olisi kiva kuvata laajemmin harjoittelun koostumista ja kuinka muut opintojutut...

Lue lisää