Ajatuksia hakemisesta ja opiskeluajasta

Aloitin tänä syksynä seitsemännen opiskeluvuoteni. Hurjaa, kuinka aika rientää! Nyt, kun opinnot ovat loppusuoralla ja arkkitehdiksi valmistuminen diplomityön päässä, on kiinnostavaa pysähtyä hetkeksi. Millainen on ollut tieni tähän pisteeseen ja mitä olen matkalla oppinut? Mitä olisin halunnut tietää ennen opiskelujen aloittamista? Tässä viisi ajatusta erityisesti sinulle, joka pohdit parhaillaan tulevaa pääsykoekevättä ja edessä odottavia opiskeluja.

♥ Kun olet päättänyt, että haluat isona arkkitehdiksi, pidä unelmastasi kiinni! Älä luovuta, vaikka joku kertoisi, ettei sinusta ole siihen tai että kouluun on hirveän vaikea päästä sisään. On totta, että hakukertoja saattaa kertyä useampi, mutta aivan yhtä hyvin voi onnistaa myös ensimmäisellä yrittämällä. Ota mahdollisesta välivuodesta kaikki hyöty irti – lepää, pohdiskele, tutki maailmaa. Luo – piirrä, maalaa, kirjoita – välittämättä siitä, onnistuuko työsi vai ei. Lue lempikirjojasi. Varaa paikkasi kevään valmennuskurssilta ja ryhdy keräämään inspiraatiota tulevan vuoden koitokseen.

♥ Suhtaudu pääsykoekevääseen seikkailuna. Miten hauskaa onkaan, ettei arkkitehtuurin pääsykokeisiin tarvitse varsinaisesti päntätä yhtäkään oppikirjaa? Laskemisen ja lukemisen sijaan voit kaikessa rauhassa tutustua vanhoihin pääsykoetehtäviin sekä hankkia valmiiksi tarvittavat välineet kokeita varten.

♥ Muista, ettei oikeita tai vääriä vastauksia ole. Tärkeintä on saada kiinni omasta persoonallisesta ilmaisusta ja löytää keinot korostaa sitä.

♥ Älä vertaa itseäsi muihin. Tämä pätee niin hakukertojen määrään, pääsykoetilanteeseen, opiskelumaailmaan kuten myös tulevaisuudessa siintävään työelämään. Ja oikeastaan elämään ihan yleisestikin. Arkkitehtuurin pääsykokeissa sekä myöhemmin opiskeluissa joukko valtavan taitavia ihmisiä kokoontuu yhteen, ja moni sortuu väistämättä arvioimaan omaa tapaansa olla tuossa joukossa. Olenkohan varmasti yhtä pätevä kuin muut? Mitähän ne ajattelevat minusta? Tällaiset tuntemukset ovat normaaleja, mutta niiden on hyvä antaa mennä sitä mukaa kuin ne tulevat. Muistan omissa pääsykokeissani pälyilleeni kauhulla ympärilleni ja ajatelleeni, etten kyllä ikinä pärjää näille muille. Lopulta alkujännityksestä päästyäni olin kuitenkin niin keskittynyt omaan suoritukseeni, etten enää edes muistanut ympärilläni olevien hakijoiden läsnäoloa. Se oli ihanaa!

♥ Eräs tärkeä oivallus on, ettei arkkitehti oikeastaan ole koskaan valmis. Aika helpottavaa? Ala kehittyy jatkuvasti ja absoluuttisen valmiiksi oppimisen sijaan tässä onkin ehkä kyse siitä, että osaa pysyä valppaana muuttuvassa maailmassa. Myös omat mielenkiinnon kohteet ja tarkastelukulmat arkkitehtuuriin muovautuvat vuosien saatossa. Ammenna muutoksesta inspiraatiota!