• Tekniikan ala
  • Vili

Ruuhkavuodet pakottivat jättämään bloggaamista vähemmälle, mutta täällä ollaan edelleen, ja uusi lukuvuosi on hyvä aika palata blogin ääreen. Opintoni luonnolllisesti jatkuvat yhä, mutta olen jo tässä vaiheessa työllistynyt oman alan töihin suureen suunnittelu- ja konsulttitoimistoon. Olen mukana yrityksen kaksivuotisessa harjoittelijaohjelmassa, ja todennäköisesti työt jatkuvat myös valmistumisen jälkeen. Ammatilliset asiat ovat siis niiltä osin kerrassaan mallikkaasti.

Opintorintamalla menee vaihtelevasti. Nautin edelleen opiskelusta, mutta omaehtoiseen opiskeluun suunnattu työttömyysetuuteni päättyi elokuussa, ja sen tähden joudun työskentelemään enemmän. Tämän vuoksi en todennäköisesti onnistu valmistumaan tavoiteajassa, ja olen jo nyt joutunut siirtämään joidenkin kurssien käymistä myöhemmäksi. Opinnot myös järjestetään koronaviruspandemian vuoksi edelleen etänä, eivätkä etäluennot ole minulle se tehokkain oppimistapa. Olen pohtinut, että esimerkiksi helpot käsityöt voisivat auttaa etäluentoihin keskittymistä, jos vaan joskus ehtisin etsiä jotain sopivaa oheispuuhasteltavaa.

Koen kuitenkin olevani äärimmäisen onnekas siinä, että minulla on koko korona-ajan ollut hyvä työpaikka ja mahdollisuus edes jossain määrin edistää opintojani. Insinööriopiskelijoiden työllisyysprosentti viime kesältä ei valitettavasti ollut mitenkään päätä huimaavan hyvä. Infrarakentaminen onneksi edelleen vetää, ja omalla alallani työtilanne on pysynyt hyvänä.

Poikkeustilanne on kuitenkin vaikuttanut perheemme elämään monilla tavoilla, ja tästä syystä haluaisin vielä lisätä loppuun, että jos tänä vuonna sattui käymään niin, että toivottu opiskelupaikka ei irronnut, niin se ei todellakaan ole maailmanloppu! Kuluva vuosi on ollut globaalisti poikkeuksellinen, joten ihmisten on hyvä muistaa olla itselleen armollisia. Nämä ajat ovat opettaneet minulle, että elämässä ei kannata pitää kiirettä. Vähemmälläkin suorittamisella ehtii, ja esimerkiksi uraa voi hyvin edistää, ja opiskelemaan hakeutua vielä vaikka nelikymppisenäkin. Elämä (tai opiskelijaelämä) ei myöskään pääty lasten hankkimiseen, eikä kaiken tarvitse olla valmiina silloin, kun perustaa perheen. Jokaisen polku on yksilöllinen, eikä elämälle tai sen laadulle voi asettaa samanlaisia viitearvoja kuin viemäriverkostoille tai tien kaltevuudelle.

Näiden pohdintojen kera haluan toivottaa kaikille rentoa ja mukavaa syksyä!

Vili Pajunen

Olen vuonna 1989 syntynyt rakennusinsinööriopiskelija Tampereen ammattikorkeakoulusta. Nautin luovasta ongelmaratkaisusta ja konkreettisesta tekemisestä, eli pääsen opinnoissani toteuttamaan itseäni erinomaisesti. Olen luonteeltani asiakeskeinen introvertti, mutta nautin kuitenkin ystävien seurasta ja hyvästä huumorista. Olen naimisissa, ja minulla on vuonna 2016 syntynyt poika. Harrastan  liveroolipelaamista ja lenkkeilyä. 

Muita blogipostauksia

  • Tekniikan ala
  • Vili

Kuulumisia pitkästä aikaa

Ruuhkavuodet pakottivat jättämään bloggaamista vähemmälle, mutta täällä ollaan edelleen, ja uusi lukuvuosi on hyvä aika palata blogin ääreen...

Lue lisää
  • Tekniikan ala
  • Vili

Katsaus kuluneeseen syksyyn

Ensilumen kunniaksi on hyvä pohtia hieman kuluvaa syksyä, tarkastella lähemmin käynnissä olevia opintojaksoja ja hieman verrata niitä ykkösvuoteen.  Rakennetekniikan...

Lue lisää
  • Tekniikan ala
  • Vili

Minilomalle!

Harjoitteluni loppui 29.8. ja suuntasimme sen jälkeen kolmen päivän mittaiselle minilomalle Ruotsiin. Lähdimme Viking Gracella Turusta torstai-iltana. Saatuamme lapsen nukkumaan avasimme...

Lue lisää
  • Tekniikan ala
  • Vili

Kiireinen kesä

Kesä on vierähtänyt haalariharjoittelun ja perhe-elämän parissa, eikä blogille ole liiemmälti riittänyt aikaa. Mutta nyt kun harjoittelu lähenee loppuaan, on...

Lue lisää
  • Tekniikan ala
  • Vili

Kohti kesätöitä

Blogi oli muutaman viikon vähän hiljaisempi kevään tenttiputken painaessa päälle, mutta nyt kun ensimmäinen vuosi on kokonaan lusittu, on aikaa palata tämän...

Lue lisää