• AMK tekniikka ja liikenne
  • Vili

Harjoitteluni loppui 29.8. ja suuntasimme sen jälkeen kolmen päivän mittaiselle minilomalle Ruotsiin. Lähdimme Viking Gracella Turusta torstai-iltana. Saatuamme lapsen nukkumaan avasimme pienen pullon skumppaa ja katselimme hytin ikkunasta ohi lipuvaa Turun saaristoa ja pimenevää iltaa. Oli pitkästä aikaa täysin rentoutunut olo, ja seuraavana aamuna saattoi herätä Tukholmasta levänneenä, vaikka yöunet jäivätkin vähän lyhyiksi.

Aamulla suuntasimme ensiksi Södermalmilla sijaitsevaan hostelliimme (Mosebacke hostel) aamupalalle. Henkilökunta oli ruotsalaiseen tapaan hyvin ystävällistä, ja saimme aamupalan ilmaiseksi, kun kerroimme, että emme ehdi nauttia aamupalasta enää minään muuna aamuna. Hostellin sijainti oli myös täydellinen laivamatkustajalle. Se nimittäin sijaitsi tismalleen Tegelvikshamnin ja vanhan kaupungin puolivälissä. Kumpaankin siis pääsi kätevästi kävellen. 

Aamupalan jälkeen päätimme lähteä kuninkaanlinnalle. Linna on sisältä ihan uskomattoman kaunis ja nähtävää olisi riittänyt vaikka koko päiväksi, mutta alle kolmevuotiaan kanssa kaikki oli kierretty noin kahdessa tunnissa. Sinällään ihan hyvä ja kärsivällinen saavutus pojaltamme, että hän malttoi kierrellä kiltisti niinkin kauan ja vieläpä ymmärsi, ettei saa koskea mihinkään. 

Seuraavaksi otimme laivan Djurgårdeniin ja siellä suuntasimme Skansenin ulkoilmamuseoon. Skansenin vetonaulaksi nousi Lil Skansen, johon rakennettu lasten eläintarha oli viihdyttävä kokemus myös aikuiselle. Tietysti myös vanhat rakennukset ja upeat maisemat kiinnittivät huomioni. Skansenin akvaariossa emme tällä kertaa käyneet, koska sinne täytyy maksaa erilliset liput, mutta aiemmilta vierailuilta mieleeni jäi alue, jossa pääsi kävelemään samaan aitaukseen rengashäntämakien kanssa. Skansen-päivän jälkeen olimme kaikki suhteellisen väsyneitä ja menimme vaimonkin kanssa nukkumaan jo yhdeksän jälkeen.

Seuraavana aamuna matkasimme junalla Norrköpingiin ja sieltä jatkoimme bussilla Kolmårdeniin. Östgötatrafikenin bussit eivät tosin välttämättä ole helpoin tapa matkustaa lastenvaunujen kanssa. Aseman pysäkiltä kyytiin ahtautui nimittäin ainakin seitsemät lastenrattaat, joten tunnelma oli lievästi sanottuna tiivis. Tulevan insinöörinlogiikalla on vaikea ymmärtää, miten kaupunki tai Kolmården ei saa järjestettyä toimivaa julkista liikennettä paikan päälle. Kyseessä on kuitenkin iso ja suosittu kohde. Kaksikin ylimääräsitä bussivuoroa pelastaisi jo todella paljon. 

Kolmårdenissa oli todella paljon nähtävää paitsi perinteisen eläintarhan, myös köysiratasafarin ja Bamse-maailman muodossa. Alue itsessään on todella kaunis ja tunnelmallinen.  Ympäristön suunnittelussa on otettu huomioon myös tarinankerronnalliset ja mielikuvia herättävät aspektit, joten alue ei jätä ketään kylmäksi. Yhtenä Kolmårdenin vetonaulana toimii myös yli kilometrin mittainen puuvuoristorata nimeltään Wildfire. Lähes pystysuorassa laskussa nopeus kasvaa aina 115 kilometriin tunnissa! Ensimmäisen laskun jälkeen pääsikin kokemaan todellista eloonjäämisen riemua. 

Sama bussisäätö oli edessä myös paluumatkalla, ja bussi oli ehkä vielä edellistäkin täydempi ja kuumempi. Junamatka Norrköpingistä takaisin Tukholmaan tuntui suorastaan luksukselta bussissa seisomisen jälkeen. Viimeinen yö Tukholmassa sujui hyvin, ja aamulla oli kätevä kävellä hostellista suoraan laivaan.

Laivamatkustus lapsen kanssa on suhteellisen rentoa. Viking Gracella on loistavat leikkihuoneet ja laivan buffeteissa on huomioitu hyvin myös lapset. Ilahduin paljon myös siitä, että buffetissa on tarjolla paljon vegaanisia vaihtoehtoja. Päivä laivassa kului nopeasti, ja koska junamme lähtöön oli runsaasti aikaa, päätimme kävellä Turun päärautatieasemalle sen sijaan, että olisimme hypänneet satamasta lähtevään junaan ja odotelleet asemalle tunnin verran. Kävelymatkan varrelle osui myös Turun uusin ihmettelyn aihe eli Kakolanmäen funikulaari. 

Junamme oli Tampereella puolen yön aikaan, ja vaikka yöunet jäivätkin vähän lyhyiksi, oli loman jälkeen silti virkistyyt ja rentoutunut olo, ja fiilis kauttaaltaan sellainen, että syksystä tulee hyvä!

 

Vili Pajunen

Olen vuonna 1989 syntynyt rakennusinsinööriopiskelija Tampereen ammattikorkeakoulusta. Nautin luovasta ongelmaratkaisusta ja konkreettisesta tekemisestä, eli pääsen opinnoissani toteuttamaan itseäni erinomaisesti. Olen luonteeltani asiakeskeinen introvertti, mutta nautin kuitenkin ystävien seurasta ja hyvästä huumorista. Olen naimisissa, ja minulla on vuonna 2016 syntynyt poika. Harrastan  liveroolipelaamista ja lenkkeilyä. 

Muita blogipostauksia

  • AMK tekniikka ja liikenne
  • Vili

Katsaus kuluneeseen syksyyn

Ensilumen kunniaksi on hyvä pohtia hieman kuluvaa syksyä, tarkastella lähemmin käynnissä olevia opintojaksoja ja hieman verrata niitä ykkösvuoteen.  Rakennetekniikan...

Lue lisää
  • AMK tekniikka ja liikenne
  • Vili

Minilomalle!

Harjoitteluni loppui 29.8. ja suuntasimme sen jälkeen kolmen päivän mittaiselle minilomalle Ruotsiin. Lähdimme Viking Gracella Turusta torstai-iltana. Saatuamme lapsen nukkumaan avasimme...

Lue lisää
  • AMK tekniikka ja liikenne
  • Vili

Kiireinen kesä

Kesä on vierähtänyt haalariharjoittelun ja perhe-elämän parissa, eikä blogille ole liiemmälti riittänyt aikaa. Mutta nyt kun harjoittelu lähenee loppuaan, on...

Lue lisää
  • AMK tekniikka ja liikenne
  • Vili

Kohti kesätöitä

Blogi oli muutaman viikon vähän hiljaisempi kevään tenttiputken painaessa päälle, mutta nyt kun ensimmäinen vuosi on kokonaan lusittu, on aikaa palata tämän...

Lue lisää