Ajankäytön hallinta ja palautumisen tärkeys

Koska kevään tenttiputki on alkamassa, ajattelin kirjoittaa ajankäytön hallinnasta ja palautumisesta. Halu menestyä opinnoissa hyvin on omiaan lisäämään stressiä ja kasvattamaan suosituspaineita. Koen, että paineita voi hallita parhaiten huolellisella suunnittelulla ja sillä, että aikatauluttaa erikseen myös taukoja ja muistaa sekä nukkua että syödä.

Tiedän, että monissa lapsiperheissä, joissa toinen vanhempi on opiskelija, on itsenäisille tehtäville aikaa vain myöhään illalla ja yöllä. Olen itse pyrkinyt siihen, että en työskentelisi iltakahdeksan jälkeen, jos ei ole aivan pakko. Tällöin aivot saavat riittävästi lepoa, ja aamulla jaksaa taas olla virkeänä luennolla. Aina tämä ei tietenkään täysin toteudu, ja esimerkiksi tällä viikolla olleeseen geotekniikan tenttiin tuli luettua myöhään edellisenä iltana.  Pääsääntöisesti kuitenkin opintoihin käytettävä aika on klo 8.00-20.00, enkä tietenkään joka päivä opiskele kahtatoista tuntia. Perheellisenä sellaiseen ei ole edes mahdollisuutta, ja se on oikeastaan ihan hyvä.

Itselleni kertyy stressiä lähestyvistä deadlineista. Tästä syystä yritän aina tehdä harjoitustyöt hyvissä ajoin valmiiksi, enkä jättää niitä viimeiselle illalle muuten kuin tarkkaan aikataulutettuna, jos tiedän, että harkkatyö on suhteellisen kevyt ja helppo.

Oman toimintansa huolellinen suunnittelu hyödyttää paitsi stressinhallinnassa, myös tulevaisuutta ajatellen, sillä rakennushankkeen jokaisessa vaiheessa aikataulutuksella on valtava merkitys kokonaisuuden kannalta. Oman työn tehokas suunnittelu on myös tärkeä työelämätaito, joten sen opettelu tässä vaiheessa säästää aikaa, rahaa ja hermoja tulevaisuudessa.

Ajanhallinnan lisäksi on muistettava riittävä palautuminen. Ylikuormittuneena huolellisuus kärsii, ja pienikin työmäärä voi vaatia kohtuuttomilta tuntuvia ponnisteluja. Itse pyrin palautumaan liikunnan keinoin joko salilla tai ulkona lenkkeillen. Talvella kävin muutamaan otteeseen Näsijärven jäällä lenkillä komeissa maisemissa, ja siellä ainakin kaikki opintoihin liittyvä pyyhkiytyi hetkeksi aikaa mielestä.

Luova kirjoittaminen toimii minulle myös tärkeänä palautumiskeinona. Se auttaa jäsentämään ajatuksia, ja helpottaa keskittymistä vaativampiin tehtäviin. Olen kirjoittanut oikeastaan koko ikäni, ja tällä hetkellä kirjoitan vapaaehtoistyönä liveroolipeliprojekteja. Harrastus poikkeaa opinnoistani ja tulevasta työstäni täysin, joten se irrottaa äärimmäisen tehokkaasti välillä raskaastakin arjesta.

Olen opintojeni myötä huomannut, että asetan tavoitteeni pääsääntöisesti hyvin korkealle. Se ei tietenkään ole huono ominaisuus, mutta olen tässä vaiheessa nähnyt välttämättömäksi myös riman ajoittaisen laskemisen. Olen oppinut, tai ainakin pikku hiljaa oppimassa, että tavoitteen asettamisessa on huomioitava myös sen hetkiset käytettävissä olevat resurssit eikä pelkästään omia opintomenestykseen liittyviä toiveita. Tässä elämäntilanteessa puutteellisin resurssi on ehdottomasti aika, ja sen vuoksi on joskus hyväksyttävä matalampikin arvosana. Oman epätäydellisyyden hyväksyminen ei aina ole helppoa, mutta jo systemaattinen hyväksymisen harjoittelu vapauttaa energiaa ja auttaa suuntautumaan menneen sijaan tulevaan.

Toivon kaikille opintojen tai valintakokeiden parissa puurtaville mahdollisimman rentoa kevättä!