Kasvatustiede ja VAKAVA-koe

Kasvatustieteen henkilökuvassa Outi Kälkäjä

Outi Kälkäjä, 25, on tuore kasvatustieteen maisteri Helsingin yliopistosta. Kuten valtaosa kasvatustieteilijöistä, myös Outi löysi heti valmistuttuaan koulutustaan vastaavan työn. Hän työskentelee tällä... Lue lisää

Kasvatustieteen henkilökuvassa Outi Kälkäjä
Outi Kälkäjä, 25, on tuore kasvatustieteen maisteri Helsingin yliopistosta. Kuten valtaosa kasvatustieteilijöistä, myös Outi löysi heti valmistuttuaan koulutustaan vastaavan työn. Hän työskentelee tällä hetkellä henkilöstökonsulttina yrityksessä, joka vuokraa ja välittää lastenhoitajia ja ikääntyvien avustajia. "Tärkeimpinä työtehtävinäni ovat uusien työntekijöiden rekrytoiminen ja kouluttaminen sekä heidän esimiehenään toimiminen. Lisäksi osallistun yrityksen toiminnan kehittämiseen, asiakasneuvontaan ja markkinointiin. Yritys on pieni, joten pääsen mukaan monenlaiseen toimintaan omien kiinnostuksen kohteideni ja osaamiseni mukaan", Outi kertoo työstään.

Ennen opintojensa aloittamista Outi halusi luokanopettajaksi, koska hän pitää lapsista ja on kiinnostunut opettamisesta. Hän haki kuitenkin opiskelemaan yleistä kasvatustiedettä, koska ajatteli sen avaavan työelämässä enemmän ovia eri suuntiin. Outi on ollutkin tyytyväinen valintaansa. Hän innostui opiskelusta kunnolla: hän suoritti kasvatustieteen opintojen lisäksi neljä sivuainetta ja keräsi lähes 400 opintopistettä. "Koen silti, että kaikilla opinnoillani on ollut jotakin lisäarvoa asiantuntijuuteni kehittymiselle, enkä haluaisi jättää mitään pois. Opintoni ovat tukeneet hyvin toisiaan", Outi vakuuttaa.

Monipuoliset opintopolut ja suuntautumisvaihtoehdotHelsingissä kasvatustieteen laitos kuuluu käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan. Kasvatustieteet tutkivat ihmisen kasvua, kehitystä ja oppimista sekä niiden edistämistä kasvatuksen ja opetuksen avulla erilaisissa oppimisympäristöissä, organisaatioissa ja yhteiskunnissa. Tutkimusten kohteina ovat yksilön elämänkulku sekä yhteisöjen muutos- ja kehitysprosessit. Opinnoissa perehdytään kasvatuksen historiaan ja filosofiaan, koulutussuunnitteluun, koulutuspolitiikkaan, kasvatussosiologiaan, oppimisen ja opetuksen erilaisiin haasteisiin ja koulutuksen kansainvälisiin näkökulmiin. Outi kertoo, että kasvatustieteen kandidaatin ja maisterin tutkinnoissa noin puolet opinnoista koostuu pääaineen sisältö- ja tutkimusmenetelmäopinnoista. "Kasvatustieteen sisältöopintojen kolme painopistealuetta ovat 1) kasvatus, yhteiskunta ja kulttuuri, 2) opetus ja oppiminen sekä 3) oppiminen työelämässä. Tutkimusmenetelmäopinnoissa perehdytään sekä määrällisiin että laadullisiin tutkimusmenetelmiin. Pääaineopintojen lisäksi tutkintoihin kuuluu opiskeluun orientoivia opintoja, tieto- ja viestintätekniikan opintoja, kieliopintoja, sivuaineopintoja sekä vapaasti valittavia opintoja", Outi selvittää tutkintoa. Sivuaineita ja vapaasti valittavia opintoja voi valita vapaasti myös oman laitoksen ja tiedekunnan ulkopuolelta. Sosiaalipsykologia ja työpsykologia ovat molemmat olleet suosittuja sivuainevaihtoehtoja opiskelijoiden keskuudessa. Erilaiset yritysmaailmaan liittyvät opinnot ja johtamiskokonaisuudet ovat lisänneet myös viime vuosina suosiotaan.

Outi keskittyi kasvatustieteen sisältöopinnoissa erityisesti opetuksen ja oppimisen painopistealueeseen. "Luin pitkinä sivuaineina sosiaalipsykologiaa ja psykologiaa ja lyhyenä sivuaineena laskentatoimea Helsingin kauppakorkeakoulussa. Lisäksi suoritin aikuisopetukseen suuntautuvat opettajan pedagogiset opinnot", Outi luettelee.

Outi kokee, että kasvatustieteen opinnot ovat antaneet hänelle valmiuksia toimia kasvatusalan asiantuntija- ja kehittämistehtävissä sekä laajemminkin henkilöstöhallinnon tehtävissä. "Sosiaalipsykologian ja psykologian sivuaineopinnot ovat tukeneet hyvin pääaineopintojani, ja niistä olen saanut tukea erityisesti rekrytoimiseen. Yliopisto-opintojen myötä itsenäiset tiedonhankintataidot, tiedon kriittinen arvioiminen, kokonaisuuksien hallinta ja kyky oppia uutta ovat kehittyneet. Koulutusten suunnitteluun ja toteutukseen olen saanut valmiuksia opettajan pedagogisten opintojen myötä", Outi sanoo.

Opintojen aikainen epävarmuus onkin tutkinnon rikkaus

Monet opiskelijat kohtaavat jossain vaiheessa opintojensa aikana epävarmuuden tunteita tulevaisuuttaan kohtaan, koska yleisen kasvatustieteen opinnot eivät valmista ammattiin kuten esimerkiksi erilaiset opettajankoulutusohjelmat. Näin kävi myös Outille. "Opintojen aikainen epävarmuus siitä mikä minusta isona tulee, oli ahdistavaa ja pelottavaakin, mutta toisaalta tuntui mukavalta, ettei ollut sidottu mihinkään yhteen ammattiin. Oli lohduttavaa huomata, etteivät monet opiskelukaverinikaan tienneet tarkasti, mitä he haluavat valmistuttuaan tehdä. Vertaistuki oli siis paras keino epävarmuuden sietoon!" Jälkikäteen on helppo todeta, että laaja-alaiset mahdollisuudet ovat nimenomaan yleisen kasvatustieteen koulutuksen rikkaus.

Kasvatustieteilijä ei ole sidottu yhteen ammattiin

Kasvatustieteellistä tietämystä arvostetaan monissa yhteyksissä. Laaja-alaisen koulutuksensa ansiosta kasvatustieteilijä liikkuu joustavasti työelämän eri tehtävissä ja on kotonaan niin järjestörintamalla, koulutuksen kuin yritysmaailmankin ympyröissä. Kasvatustieteilijät työskentelevät monenlaisissa julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioissa, kuten järjestöissä, eri alojen oppilaitoksis¬sa, julkishallinnossa, ja yrityksissä. Tyypillisiä tehtäviä ovat esimerkiksi koulutussuunnittelijan, projektisuunnittelijan, projektipäällikön ja henkilöstönkehittäjän tehtävät, opetus- ja koulutustehtävät, erilaiset esimies- ja opintohallinnon teh¬tävät sekä konsultointi ja tutkimus.

Työkokemusta opintojen alusta asti

Outi työskenteli osa-aikaisesti heti opintojen alkamisesta lähtien. "Työnteko oli mukavaa vastapainoa tenttikirjojen pänttäämiselle ja toisaalta rahojen riittämisen kannalta se oli välttämätöntä. Työnteko hidasti valmistumistani, mutta toisaalta se opetti enemmän kuin kirjoista voi ikinä oppia", Outi perustelee valintaansa. Myös opintojen jälkeisen työllistymisen kannalta on tärkeää hankkia alan työkokemusta mahdollisimman monipuolisesti sekä samalla luoda sosiaalisia verkostoja, joista voi olla merkittävä apu myöhemmin työnsaannin kannalta. Työnantajat painottavat työkokemuksen merkitystä ja kokemus kertookin hakijan osaamisesta enemmän kuin pelkät teoriaopinnot.

Outi on tehnyt monia erilaisia kasvatusalan töitä. Opintojen alussa hän teki lastenhoitajan sijaisuuksia päiväkodeissa. Sen jälkeen hän oli noin vuoden ajan tapahtuma-assistenttina koulutusseminaareja järjestävässä yrityksessä. "Ehkä opettavaisimpana työkokemuksena koin henkilöarviointiassistentin työn henkilöresurssien hallintaan erikoistuneessa yrityksessä. Viimeisenä opiskeluvuotenani opetin psykologiaa lukiossa sekä kasvatustiedettä Valmennuskeskuksen kurssilla", Outi kuvaa. Hän opetti luokanopettajien valmennuskurssilla VAKAVA-aineistoa kahdelle ryhmälle keväällä 2009.

Nykyiseen työpaikkaansa hän päätyi harjoittelun kautta. Outi kokee, että työharjoittelu on gradun jälkeen kasvatustieteen opintojen tärkein osa. "Jätin harjoittelun opinnoissani viimeiseksi, koska koin, että silloin minulla on mahdollisimman paljon annettavaa yritykselle ja toisaalta mahdollisimman hyvät edellytykset kehittää omaa osaamistani. Vasta harjoittelussa pääsee soveltamaan oppimaansa käytäntöön. Mielestäni jo kandidaatin opintoihin pitäisi sisältyä yksi työharjoittelu", Outi kertoo.

Kasvatustieteilijöiden työllisyystilanne on ollut hänen mielestään toistaiseksi hyvä. "Opiskelutoverini ovat sijoittuneet lähinnä koulutussuunnitteluun, kouluttamiseen ja henkilöstön kehittämiseen liittyviin työtehtäviin", Outi kertoo.

Esiintymisvarmuutta pedagogisista opinnoista

Kasvatustieteen tutkintoon on mahdollista liittää lisäksi myös aikuisopettajan pedagogiset opinnot. Opinnot antavat laaja-alaisen pedagogisen kelpoisuuden eri kouluasteiden ja oppilaitosten kasvatustieteenopettajan tehtäviin esimerkiksi ammatillisissa oppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa, kansan-, kansalais- ja työväenopistoissa. Opintoihin on mahdollista hakeutua myös myöhemmin erillisen haun kautta. Haku järjestetään joka kevät ja karsinta suoritetaan alkupisteiden sekä aineistopohjaisen haastattelun perusteella. Pedagogisiin opintoihin kannattaa hakeutua jo opiskeluaikana, sillä ulkopuolisten hakijoiden valintakriteerit ovat melko vaativat.

Myös Outi hakeutui yliopistossa pedagogisiin opintoihin. Erityisesti opetusharjoittelut olivat hänestä antoisia käytännönläheisyyden takia. "Oli mahtavaa oppia suunnittelemaan opetusta ja parantaa omaa esiintymisvarmuutta opettamalla. Suosittelen opettajan pedagogisia opintoja kaikille opettamisesta ja kouluttamisesta kiinnostuneille ja esiintymisestä nauttiville yliopisto-opiskelijoille. Opetuksen suunnittelu ja toteuttaminen on erittäin haastavaa, mielenkiintoista ja luovuutta vaativaa työtä, jossa saa antaa koko persoonansa peliin!" Outi kannustaa.

Tutustu huolella - vältä väärät valinnat

Outin mielestä kasvatustieteen maisterin tutkinto antaa valmiudet moniin eri työtehtäviin eikä kasvatustieteilijä ole pakotettu tekemään samaa työtä koko loppuelämäänsä. "Kasvatustieteen sisältöopinnot ovat mielenkiintoisia, mutta opinnot ovat kuitenkin melko teoreettiset ja tutkimusmenetelmäpainotteiset. Oppimisen arviointi painottuu lähes kokonaan tentteihin, lukuun ottamatta opettajan pedagogisia opintoja", Outi toteaa.

Outi suosittelee alavalintaa miettiville huolellista suunnittelua. Hänen kokemuksensa mukaan on tärkeää tutustua alan opintotarjontaan ja koulutussisältöihin. Hyvänä apuna toimivat esimerkiksi yliopistojen opinto-oppaat netissä, joista saa tietoa koko tutkinnon rakentumisesta ja tenttikirjallisuudesta. Näiden tietojen perusteella on helpompi ratkaista kiinnostaako ala ja sen sisällöt ylipäänsä lainkaan. "Opiskelemaan on typerää lähteä rahan tai statuksen perässä tai muista mallia ottaen. Tärkeintä on oma kiinnostus alaa kohtaan. Mikäli olet aidosti motivoitunut ja jaksat panostaa pääsykokeisiin, niin mahdollisuutesi opiskelupaikan saamiseen ovat hyvät", Outi painottaa.

Sulje tiedot