Yleistä tietoa
Miksi kurssille?
Pääsykoetietoa
Opiskelu ja työelämä
Tutustu opettajiin
Kurssilaisten kommentteja
Linkit
Tuomas Hyttinen"Historian opiskelu on kutsumus. Se on todella humanismia sen varsinaisessa merkityksessä: oppia ihmisistä, heidän pyrkimyksistään, elämästään ja olemisestaan. Jotkut rakastavat sitä ja toiset taas eivät voi sietää. Historia on lähes kaiken ihmisen toiminnan taustalla, sillä ilman ihmiskunnan menneisyyden tietämystä ei voi tuntea nykypäivää eikä tulevaisuutta. Historia on tarinoita, elettyä elämää ja tutkimattomia teitä", pohdiskelee Tuomas Hyttinen. Tuomaksen opinnot Helsingin yliopiston historian laitoksella ovat loppusuoralla. Pääaineenaan hän on opiskellut Suomen historiaa ja sivuaineina yleistä historiaa sekä valtio-oppia. Tuomas on myös suorittanut aineenopettajan koulutuksen ja opettajakokemusta on valmennuskurssiopetuksen lisäksi kertynyt Aurinkolahden peruskoulussa ja Sibelius-lukiossa.
Pyrkimys ymmärtää aiemmin eläneitä
Opiskelupaikkaa valitessaan Tuomasta kiehtoi aikoinaan arvostetun ruotsalainen sotahistorioitsijan Peter Englund lausahdus kirjansa Voittamaton esipuheessa: "Menneisyys muistuttaa usein veden alla olevaa kappaletta: se on siellä, mutta kaukaisena ja muuttumattomana ja käsittämättömänä, ääriviivoiltaan epämääräisenä ja häilyvänä. Pystymmekö ikinä ymmärtämään täysin tuolloin eläneitä? Ehkä emme. Sitä on kuitenkin pakko yrittää. Miten me muuten voisimme toivoa, että jälkimaailma kykenee ymmärtämään meitä itseämme? Sillä se, mitä me olemme, olivat aikoinaan hekin, ja sitä he ovat nyt, mitä mekin tulemme pian olemaan." Tässä oli jotain äärettömän osuvaa historian luonteesta ja kiehtovuudesta, Tuomas toteaa.
Historian opiskelu muistuttaa osittain salapoliisin työtä
"Historian opiskelu on laajojen kokonaisuuksien hallintaa, erilaisten syy- ja seuraussuhteiden pohtimista. Jossain määrin se muistuttaa salapoliisin työtä, jossa unohduksissa oleva pitää saada loihdittua esille. Sinulla on käytettävissäsi erilaisia johtolankoja, jotka ovat pääsääntöisesti kirjoitettuja arkistolähteitä. Nämä kirjeet, tilastot, päiväkirjat tai lehtileikkeet eivät kuitenkaan vielä itsessään paljasta koko tarinaa, vaan sinun on pyrittävä tulkitsemaan näiden antia ja niin, että pystyt luomaan käsityksen syistä ja seurauksista. Historiassa on monenlaisia kysymyksiä vastattavana: miten, koska, kuka ja millainen. Mutta historian luonteen mukaan kaikkein tärkein kysymys, jonka tutkija lähteilleen asettaa, on miksi. Historia on tiedettä, mutta se on kuitenkin aina myös tulkintaa, menneisyyden kaikkia puolia kun ei koskaan voi todella varmasti määrittää. Siksi historian tutkiminen on myös luovaa ja antaa mahdollisuuden erilaisiin näkemyksiin, jopa kiistoihin", Tuomas kuvailee historian opintoja. Helsingin yliopiston historian opinnoissa voi perusopintojen jälkeen suuntautua joko Suomen historiaan tai yleiseen eli maailman historiaan. Oppiaineiden rajat eivät kuitenkaan ole kovin kiinteitä ja tämä joustavuus näkyy esimerkiksi siinä, että opiskelija voi valita mielenkiintonsa mukaan erilaisia suuntautumisvaihtoehtoja keskittyen esimerkiksi sosiaali-, kulttuuri, aate-, talous-, sota-, nais-, perhe-, psyko-, menttaali-, sosiaali- tai poliittiseen historiaan.
Sivuainevalinnat vaikuttavat työllistymismahdollisuuksiin
Historia-alan yleisin yksittäinen työllistymiskeino on opettajan ammatti. Toisaalta historia on mitä suurimmassa määrin yleissivistävä aine, joka antaa monenlaiset mahdollisuudet soveltavaa korkeakoulututkintoa painottaviin ammatteihin. Esimerkiksi journalistin työssä painotetaan myös historian opiskelussa hyvin harjaantuvaa kirjoitustaitoa. Jos opinnot vievät mukanaan, on tutkijan ammatti varteenotettava vaihtoehto. Tämän lisäksi valtion- ja kunnallishallinto ovat historian alalla merkittäviä työllistäjiä. "Vaihtoehdoista huolimatta työpaikkojen saanti on toisinaan taistelua tuulimyllyjä vastaan. Historian opiskelijaa harvoin tullaan virastoihin, kouluihin tai tutkimusryhmiin väkisin yliopiston penkeiltä repimään. Jos haluat kuukausittain moninumeroista palkkakuittia, valitse joku muu ala kuin historia. Mutta henkisen omaisuuden mittakaavassa rikkautesi saattaa olla korvaamaton. Sitä paitsi, voit koska tahansa häikäistä ystäväsi hämmästyttävillä tiedoilla, jotka sinulle ovat arkipäiväistä, mutta heille lähinnä todiste siitä, että olet käsittämätön nörtti ja ilonpilaaja", Tuomas kertoo hymyillen. Työllistymismahdollisuuksia voi parantaa ottamalla alusta lähtien mukaan tutkintoa laajentavia ja täydentäviä sivuaineita, jotka tukevat historian koulutusta.
Helsingin yliopistoon pyrkivä etsii pääsykoekirjallisuuden itse
Helsingin yliopiston historian laitoksen pääsykoevaatimukset vaihtuvat joka vuosi. Poiketen lähes kaikista muista aloista, historiassa pääsykoekirjoja ei ole määritelty, vaan etukäteen on annettu vain aikakaudet sekä Suomen että yleisestä historiasta, jotka hakijan tulisi hallita. Nämä aikakaudet vaihtuvat vuosittain ja kysymys kokeeseen voi tulla mistä tahansa asiasta, joka osuu annettujen aikamääritteiden sisään. Itse pääsykoe muodostuu kahdesta esseetehtävästä. Toinen käsittelee yleistä ja toinen Suomen historiaa. Esimerkiksi vuonna 2007 pääsykoealueena oli aikakausi 1700-1815 ja kysymyksinä 1) Isojako ja sen vaikutukset paikallisyhteisössä sekä 2) Vertaa Ranskan ja Iso-Britannian yhteiskunnallisia ja taloudellisia edellytyksiä maailmanvallaksi Espanjan perimyssodasta Ranskan vallankumoukseen. "Tämän tyyppinen koe voi olla pyrkijälle sekä hyvä että huono asia. Hyvän siitä tekee se, että kirjojen ulkoa opiskelu ei auta, vaan luettu pitää ymmärtää ja osata omaehtoisesti soveltaa ja yhdistää erilaisia tietoja keskenään. Tämä palvelee niitä, jotka todella haluavat oppia historiaa. Toisaalta määriteltyjen kirjojen puute saattaa olla ongelmallista, koska hakijalle saattaa olla vaikea hahmottaa, mikä on pääsykokeen kannalta oleellista ja mikä ei", Tuomas analysoi koetta.
Kurssilla selvitetään syy- ja seuraus -suhteita
"Valmennuskurssin opettaminen on hyvin antoisaa ja se eroaa tavallisesta kouluopetuksesta, sillä kurssilaiset ovat usein hyvin motivoituneita ja pääsykoelukemisen kautta myös tietomäärältään hyvin oppineita", Tuomas kuvailee kokemuksiaan. "Opetustapani on keskusteleva ja painotankin mielelläni vuorovaikutuksellisuutta. Pyrin myös tuomaan esille erilaisia näkemyksiä tutumpien selitysten rinnalle, ja haastamaan oppilaita omaan päättelyyn ja teorioiden muodostamiseen. Parhaimmillaan opetus on kuin vertaiskeskustelua, jossa historialle tärkeitä syy- ja seuraussuhteita voidaan mukavasti hahmottaa. Tällöin voidaan myös paneutua tarkemmin tietomäärän prosessointiin, sen loogiseen hallintaan ja vastaustekniikan terävöittämiseen. On sanomattakin selvää, että hyvä esseevastaustekniikka avittaa pääsykokeen hyvään lopputulokseen."
Tietomäärä ei ongelma vaan liian yksipuolinen tarkastelu
"Tietomäärä ei juuri koskaan ole kurssilaisten ongelma historian pääsykokeeseen valmistautuessa. Mahdolliset vaikeudet ilmenevät yleisemmin asioiden liittämisessä laajempiin yhteyksiin, syiden ja seurauksien selvittelemisessä, asioiden liian yksipuolisena tarkastelemisena ja eritoten vaadittavan esseevastaustekniikan puutteellisina taitoina. Esseiden kirjoittaminen onkin tärkeässä osassa Valmennuskeskuksen opetuksessa. Joillekin myös pääsykoetilanne saattaa olla ahdistava kokemus ja ylitsepääsemättömältä vaikuttava este. Vaikeiksi koettuihin asioihin paneudutaan tunneilla keskustelun muodossa ja erilaisten pähkinöiden ratkaisemisen kautta. Oma tapani on luoda kurssille sellainen ilmapiiri, joka kannustaa oppilaita, vaikka ajoittain heidän oma usko olisikin koetuksella. Vaikka kurssilaiset ovat usein hyvin motivoituneita ja tietäviä, silti he kuitenkin haluavat itselleen jonkun, joka auttaa heitä tiedon hallinnassa sekä kannustaa ja opastaa heitä jatkamaan urakkaansa oikeassa aikataulussa", Tuomas analysoi kurssilaisiaan.
Tuomaksen kootut vinkit pyrkijälle
Kun olet tehnyt päätöksesi pyrkimisestä:
- Tee itsellesi realistinen lukuohjelma.
- Pyri noudattamaan ohjelmaa, mutta anna itsellesi aikaa myös nauttia keväästä.- Aloita mahdollisimman aikaisin aihealueiden läpikäyminen.
- Ensin kannattaa lukea yleisteoksia. Tutki useampaa kuin yhtä kirjasarjaa.
- Valitse itsellesi paras muistiinpanotekniikka, jota käytät lukiessasi. Kirjoittaessasi teet aktiivista ajattelutyötä ja opit jäsentämään oppimaasi!
- Muista ajatella syy- ja seuraussuhteita; ajattele kokonaiskuvaa monipuolisesti.
- Paneudu myös tieteellisen tekstin tuottamiseen ja esseekirjoittamiseen.
Timo Virtanen
